Oikeassa elämässä on ensi viikonloppuna lintuihmisen kokoontuminen, johon en pääse, ja vähän kyllä harmittaa. No, tulihan se uniinkin... Kokoonnuimme jonnekin lintuihmisen luokse, ja sinne tuli sitten noin kymmenen lintuihmistä. Outoa oli, etten tuntenut niistä kuin ehkä kaksi, vaikka oikeasti tunnen tyyliin kaikki jotka oikeaan kokoontumiseen ovat menossa. Olimme jossain vieraassa maassa, ehkä Australiassa. Lähdimme porukalla ruokailemaan ja shoppailemaan kaupunkiin, mutta joukko erkani yhteisestä sopimuksesta ja olin kohta kahden kaverini kanssa. Menimme käymään paikassa, jossa tarjottimen kanssa mentiin liukuhihnalla ja osoitettiin, mitä haluaa ottaa. Itse en tykännyt kovin mistään alkupään jutuista, joten otin ruokaa vasta ihan lopusta. Vähän piti sössöttää enkkua niille myyjille... Viimeisenä oli extra, jota ei ihan oikeassa elämässä taida olla missään: ruokaseura. Saimme valita, otammeko ruokaseuraksi ruusukakadun tai fretin. Tässä oli kuitenkin pieni jippo: ruusukakadu oli niin arka, ettei siihen voinut koskea eikä sitä voinut päästää ulos minimaalisesta matkahäkistään. Frettejä taas sai silittää, mutta puremisen estämiseksi ne oli rauhoitettu eivätkä ne oikeastaan tehneet mitään muuta kuin makoilivat paikoillaan... En muista kumpaan päädyimme...

Kohta olimme taas takaisin talolla, jossa yövyimme. Vaikka kello ei ollut vielä paljoa, olimme kaikki uupuneita kaupungilla kiertelystä, joten menimme heti petiin. Juttelimme siinä valveilla jonkinaikaa, ja siinä oli muka meidän yö. Kohta nousimme, ja olikin aamu. Keksin hyvän jutun: kuvailkaa viime yötä jollain elokuvan nimellä! Tämä tuli siitä, että oikeassa elämässä viime yönä ukkosti, ja minulla oli kamalan kuuma: Tropic Thunder! En saanut kuulla muiden öistä, valitettavasti. Heräilimme ja puimme päällemme, sillä paikanpäällä oli tarkoitus pitää veljeni valmistujaisjuhlat, jonne ne lintuihmiset oli kutsuttu. Juhlahumu alkoi, enkä jaksanut sitä joten menin ulos. Siellä olivat pari serkkuani pihalla kahden koiran kanssa: pieni harmaa villakoira ja iso, tummanharmaa tanskandogin ja labradorinnoutajan sekoituksen näköinen koira nimeltä Turo. Minulla oli muutama koiranherkku sattumalta taskussa, ja temputin koiria hieman. Pikkukoira ei oikein osannut mitään, Turo sen sijaan osasi ja totteli todella nopeasti! Lisäksi tykkäsi tosi paljon rapsutuksista. Olihan se suloinen...