No ensinnäkin, olin jonkun kaverin kanssa dyykkaamassa! No oikeasti vain roikuttiin jonkun jengin mukana keräämässä pulloja ja tölkkejä kauppojen takapihoilta, missä roskikset oli. Oltiin kaverin kanssa ihan paineissa, että huomaako ne muut ison, avonaisen pahvilaatikon, joka oli täynnä ruokaa. :< Huomasihan ne, mutta ei omillaan, vaan kun kaupan työntekijä tuli esittelemään että haluttaisiko me (=jengi) siitä ilmaista ruokaa. Kirosin kun se tuli siihen hästäämään eikä saatu kaikkea ruokaa itselle (mm. jotain 20 kiloa karkkia). Lopuksi siellä laatikon pohjalla oli myös himoiso akvaariokin roskiin menevänä.

Sen akvaarion ympärille sitten syntyi uusi uni, joku lemmikkiaiheinen. Juteltiin siinä jossain lehdessä olleessa "amatöörin", siis normaalin toimittajan, ei eläimiin erikoistuneen, kirjoittamasta lehtiartikkelista, jossa oli yksi jos toinenkin fakta väärin. Lehti olikin siinä, ja siinä oli juttu myös chihuahuasta, joka oli löydetty puoleksi sinisenä. :o Oikeasti se oli vain kietoutunus sinistä villalankaa erittävän puun lankoihin, ja ne langat oli sateessa huopuneet siihen koiraan kiinni. :D Paikalle tuli myös sen chihun omistaja, joka kertoi ja näytti että koira on nyt ihan normaali, mutta siltä puuttui puolet toisesta korvasta. Se omistaja oli käsityöharrastajana tehnyt sille irrotettavan kangaskorvan, ettei kaikki jotka sen koiran näkee lenkillä tulisi kyselemään että miksi siltä puuttuu puoli korvaa. :D

Ihan toisessa osassa unta lähdin muka käyttämään Samia ja Makea (veljet) kempeleessä, autolla, yövaatteisiltani! Ei ollut tietenkään lompakkoa ja ajokorttia vahingossakaan yöhousujen taskussa, joten jätin auton Kempeleeseen etten jäisi kiinni kortitta ajamisesta. Moottoritie oli semmoinen superliukas kelkkarata, ja minä sitten sitä pitkin laskemalla yritin päästä takaisin Ouluun, vaikka moottoritiellähän on (oikeastikin) laitonta olla jalkaisin ja pyörällä. Noh, tietenkin jäin sitten kiinni (no daa, jääkö ennemmin kiinni kortitta ajamisesta kuin kävelemästä moottoritiellä)... Joku ihan ihme viranomainen otti minut haltuun ja käski kirjoittamaan osoitteen ja nimen paperille. Mutta se ei ollutkaan oikea viranomainen, vaan se otti minut panttivangiksi. Päädyin sitten johonkin autoon niiden miesten kanssa.. Minä olin vaan oma itseni, ärsyttävä, kyselevä kakara joka ei tajunnut tai halunnut tajuta tilanteen vakavuutta. Unessa tunnelma oli ylirento, juttelin vaan niiden ukkeleiden kanssa enkä edes yrittänyt paeta. :p

Jossain vaiheessa tajusin että ne on lähdössä pois Oulusta, ja minunhan piti mennä mukaan. Vaihdoin autoa sitten niiden kavereiden autoon, koska luulin että ne olisi jäämässä Ouluun. Kysyin niiltä asiasta, ja nekin oli lähdössä muualle. Sitten tuli hinku paeta. Ei ehkä pelkästään sen takia, etteivät ne olisi jäämässä Ouluun, vaan koska se alkuperäinen "sieppaaja" oli paljon mukavampi, eikä nämä kaksi uutta tyyppiä puhuneet minulle mitään. :D Jos olisi pakko olla siepattuna niin halusin takaisin sinne toiseen autoon.

Jossain vaiheessa parkeerattiin ja minä pakenin autosta. Juokseminen oli tosi raskasta, ja lisäksi ne sieppaajat sai lahjottua ohikulkijoita raakamaisiksi otuksiksi, että ne siviilit yhtäkkiä jahtasi meikää ihan zombeina. Siinä sitten yritin tappaa niitä tunteettomasti ja toimintapelinomaisesti. Jossain vaiheessa vahingoitin Harry Potteria (Daniel Radcliffe). :D Sain selville että ne kaikki jotka minua jahtasi, eivät jahdanneetkaan vapaasta tahdostaan, vaan ne oli "lumottu". Kun vahingoitin Harrya niin se lumous haihtui, ja sen sijaan että olisin yrittänyt esim. kuristaa maahan tupertuneen Harryn, päädyinkin pitelemään sitä haavaa ettei tulisi verenhukkaa. :D

Jossain vaiheessa olikinkin sitten yhä ihan kunnossa, ja jossain Harry Potter-kirjojen velhomaailmassa. :D Siellä olivat ihan Ron ja Hermione (ei niistä elokuvista vaan joinain muina) ja hengailin niiden kanssa. :p