Olipas pitkä ja monivaiheinen uni! Tietenkin ehdin jo unohtaa (suuren) osan siitä...

No, pääasiana oli, että olin menossa Jeninille (kaveri) käymään, jonne olen oikeastikin lähdössä huomenna. Lähtö kuitenkin viivästyi ja viivästyi. Ensimmäisenä olimme perheen ja 4-vuotiaan serkkuni Ellan kanssa jossain parkkipaikalla, jossa oli sorapohja ja paljon autoja ja ihmisiä. Parkkipaikan ohella se oli kuitenkin samalla jonkin sortin leirintä-/pysähdyspaikka. Oli kova tuuli, ja minä ja Ella tartuimme noin metri x metri kokoiseen kankaaseen, kumpikin kahdesta kulmasta. Tuuli oli niin kova, että kangas toimi kuin liitovarjo: minä ja Ella liitelimme maan pinnalla kevyesti. Ihmisten mielestä se oli hieno esitys, ja he heittelivät meille rahaa (lähinnä kolikoita). Leijailin "liitovarjolla" ympäriinsä keräillen samalla rahoja taskuihini.

Maa oli kuitenkin tietty likainen joten minun ja Ellan vaatteet olivat kauttaaltaan tomuiset ja likaiset. Niinpä koko perhe lähti pesulaan! Pesula oli kuin vanha halli, joka sijaitsi metsätien päässä. Siellä oli muitakin ihmisiä, koska se oli yleisessä käytössä oleva pesularakennus. Kaadoin taskuistani likaiset kolikot lavuaariin ja valutin vettä päälle. Yllätys oli karmaiseva, kun kolikot olivatkin niin pieniä, että veden paineen avulla ne menivät lavuaarin rei'istä viemäriin! Yritin kauhoa niitä takaisin, mutta suurin osa kolikoista ehti mennä veden mukana. Valitettavasti lavuaari oli vielä joku oudon mallinen, eikä siinä ollut vesilukkoa, koska normaalisi kolikot olisivat kilisseet sinne.

Randomina pesulan lähellä liikuskeli kaksi kiinanharjakoiraa, jotka muistuttivat karvoiltaan afgaanivinttikoiria. Aika jänniä otuksia. Niiden omistaja oli ehkä 60-vuotias nainen, joka pukeutui "nuorekkaammin" kuin laki sallii sen ikäisille. Kirkkaan pinkkiä huulipunaa, kaikki vaatekappaleet siniset, hiukset hienosti ja enemmän meikkiä kuin klovnilla. Siinä se nainen vaan istui maassa ja minä ja Sami (veli) mentiin sille juttelemaan. Kohta siihen tuli joku pummi istumaan viereen, ja julisti kovaan ääneen "Tämä on minun vaimoni!" ja nainen näytti olevan samaa mieltä. Pummi katsoi Samia paheksuvasti "Ethän vaan yritä iskeä mun vaimoa?!", Sami kielsi tyynesti ja lähti pois uhkaavasti käyttäytyvän pummin luota.

Pisin osa unessa oli kuitenkin vahvasti eläinaiheinen ja aivan mahtava semmoinen! Siinä oli iso tila, jossa oli paljon kaverini jyrsijöitä (myös semmoisia mitä hänellä ei todellisessa elämässä ole), kuten erilaisia kaneja, hamstereita poikasineen ja marsuja. Yksi kaneista oli joku vaaleanruskea jättikani, jolla oli minimaaliset korvat: kun ilmankosteus nousi, ne painuivat sisään ja kun ilma kuivui, korvat nousivat normaaleihin mittoihin. Ilmankosteus oli tosissaan nousemassa: tila täyttyi vedellä ja lopuksi vettä oli noin kolme metriä. Ja! Siellä oli delfiinejä! Ihan oikeita, älykkäitä, ihmeellisiä delfiinejä. Ihaninta oli leikkiä niiden kanssa, koska vaikka en pystynytkään hengittämään veden alla (en ole ikinä unessa voinut), pystyin pidättämään hengitystä yhtä kauan kuin delfiinitkin. Siinä sitten leikin niiden kanssa, ja pällisteltiin kirskuvaa, pientä, tummaa pyöräistä, joka yritti tunkea seinässä olevan 20x20 cm reiän läpi delfiinien puolelle, muttei mahtunut. :( Parka pieni. Myöskin jättikani innostui uimaan, se veti pinkin kukkakuvioiset bikinit päälleen ja tuli polskuttelemaan. :D Jossain kohtaa vesi alkoi laskea ja delfiinit uivat väljemmille vesille. Muut ihmiset paikalta menivät yläkertaan lounaalle, minun kanssani alakertaan jäi vain minä ja pieni poika. Poika oli kovin huolissaan papukaijojen pitämisestä lemmikkinä, ja olin ihan hysteerinen ja itkuinen kun papukaijoja riistetään luonnossa. Pyysin poikaa lounastamaan kanssani ja yritin lohdutella sitä siinä, ettei lemmikkipapukaijojen elämä nyt ihan kamalaa ole...