Olin jossain kotieläinpuiston lemmikkitapahtumassa. Sinne olivat monet lintuharrastajat tuoneet papukaijansa näytille, niille oli varattu kokonainen huone. Ideana oli jostain syystä, että linnut jätettiin keskenään huoneeseen orsille (ei siis häkkeihin) ja yleisö sai siellä kulkea ja katsella lintuja. Lintuja sai myös käsitellä kunhan käsitteli oikein ja niitä sai myös ruokkia. Ihme kyllä, paikalla ei ollut paljon ketään. Menin lintuhuoneeseen, että käsittelen lintuja ja annan niille herkkuja. Suloinen smaragdiara oli siinä oven lähellä kiltisti orrellaan. Sen oli sanottu olevan hieman villi, joten olin iloinen kun se pähkinöiden houkuttelemana astui kädelle ja antoi hieman rapsuttaa niskasta. Siihen tuli äiti ja kaksi pientä lastakin ihmettelemään ja kerroin niille hieman linnuista. Noin kuusivuotias tyttö oli kuitenkin ilkikurinen ja nykäisi araa pitkästä pyrstöstä. Lintu alkoi purkautua kuin neule ja pian siitä oli jäljellä enää vihreitä ja sinisiä kuituja lattialla. Olin ihan järkytyksestä shokissa, mitä linnun omistajakin sanoisi!

Sitä ei kuitenkaan ehtinyt miettimään pitkään, koska kohta oli jo toisia ongelmia: joku oli jättänyt käärmeiden munia hautumaan talon lattioille ja nyt ne olivat kouriutumassa! Myrkyttömän ja ystävällisen viljakäärmeen poikaset sai kerättyä helposti, tosin ne olivat aika vikkeliä. Löysimme kaverini kanssa karkkirasioita, johon käärmeenpoikaset sai majoitettua. Löysimme huoneen, jossa oli rivissä noin 20 käärmeenmunaa, kaikki kuoriutumassa samalla hetkellä! Kaappasin pienenpienet viljakäärmeet käteen ja kuljetin nopeasti ne laatikoihin. Ongelmaksi muodostui, että tunnistin jäljelle jääneet käärmeenpoikaset myrkyllisten lajien edustajiksi, eikä niitä kannattaisi mennä sorkkimaan paljain käsin. Minua auttaneella kaverillani oli kuitenkin muita huolenaiheita: käärmeet tarvitsisivat ikkunat väliaikaisbokseihinsa (jotka olivat kokonaan läpinäkyviä). Niinpä hän alkoi askarrella joitain "ikkunoita" bokseihin eikä enää auttanut minua käärmeiden pyydystämisessä.