En muista enää unesta kuin pätkiä, mutta kerron ne silti. Ensimmäisessä osassa, mitä muistan, olin jonkun kaverin kanssa kaupungilla jota oli tuhoamassa ja ihmisiä pelottelemassa jättimäinen kotka. Oltiin jossain lelu-/sarjakuvakaupassa piilossa sisällä, mutta meidän oli jostain syystä pakko jatkaa matkaa. Emme voineet tuntemattomasta syystä kävellä, joten päädyimme seuraavaan ratkaisuun:  ostimme kaupasta muoviset jättihaukan irtosiivet ja yhden jalan, menimme pulkkaan ja siivillä viuhdoimme pulkalle vauhtia, ja tarpeen tullen puolustauduimme sillä haukan jalalla sohimalla kotkaa. Kovin nopeasti sillä menetelmällä ei päässyt, koska kädet väsyi nopeasti niiden siipien heilutteluun. Onneksi jalalla sohiminen kuitenkin tepsi ja kotka jättikin meidät rauhaan.

Toisessa kohdassa unta olin jonkun kaverin koululla käymässä. Olin kaverini kunniavieras, koska olin karkoittanut sen kotkan kaupungista. Siinä missä muut koululaiset saivat jälkiruoaksi harmaanvihreää pehmistä, minä sain sateenkaaren väreissä olevia jäätelöpalloja. Muut olivat kovin kateellisia, ja minä yritin syödä jäätelön piilotellen ja nopeasti. Kuitenkin kun muut kuulivat "urotyöstäni", eli kotkan karkoituksesta, hekin lämpenivät ja kutsuivat minut koulun järjestämälle seikkailuradalle. Siellä oli mm. kummituslinna, jossa oli pelottelijoina koulutettuja kissoja ja koiria.

Jotenkin tuon kummituslinnan kautta päädyin johonkin syksyisen keskellä metsää virtaavan joen rantatörmälle. Siellä oli paikalla jokin otus, joka ei voinut saada omia poikasia, joten se hypnotisoi muiden lajien poikasia omikseen. Se otus oli jossain välissä valkoinen naakka, jossain välissä joutsen ja jossain välissä joku haikara. Se oli lumonnut poikasikseen telkän, karhun ja variksen. Harmi vain, että se emo itse uiskenteli joessa, kun sen kaikki "poikaset" olivat kuivalla maalla, josta oli kahden metrin jyrkkä pudotus jokeen, ja lisäksi verkkoaita edessä. Koska poikaset olivat kuitenkin lähes täysikasvuisia, luonnonsuojelijat tms. henkilöt päättivät, ettei poikasia pitäisi auttaa jokeen, vaan ne pärjäisivät omillaan. Olihan metsässä paljon syötävää syksyllä: karhulle karhunvatukoita ja varikselle variksenmarjoja. Telkälle ei ollut oikeasti mitään, mutta se kyllä söi pehmeitä ja mehukkaita karhunvatukoita kun niitä sille syötin kädestä.