Olin jossain luontonäyttelyssä. Se oli kuin eläinpuisto, mutta toisaalta pääasiana eivät olleet ne eläimet, vaan niiden elinympäristö ja tietoiskut ja -esittelyt niistä kokonaisuutena. Yhdessä välissä olin kasvihuonemaisessa viidakossa, joka esitteli jotain Afrikkalaista viidakkoa. Siellä oli vain muutamia eläimiä, sen verran mitä nähdä saattaa oikeasti sen kokoisella metsäpläntillä. Itse olin jälleen agapornis-papukaija. Minulla oli vain yksi kaveri, vaikka yleensä agapornikset liikkuvat suuremmissa parvissa. Tutkija/esittelijä teki ilmeisesti jotain mikä ei meitä miellyttänyt, sillä yritin toistuvasti hyökätä hänen päälleen. Ilmeisesti meidät otettiin kiinni jotain varten.

Pian olin jälleen ihminen. Menin toiseen tilaan, jossa esiteltiin erilaisia suomalaisia ja lähiympäristön elinympäristöjä. Siinä oli iso aula, josta näki useaan isoon lasikoppiin, jossa oli kyseistä elinympäristöä esitettynä. Lasikoppien edessä oli pöytä, jossa oli mm. tietokoneella tietoa kyseisestä ympäristöstä. Jokaisen ympäristöteeman edessä oli myös erikseen esiteltynä jokin sen eliöistä. En tiedä olivatko ne eliöt eläviä, mutantteja vai todella aitoja robotteja. Esimerkiksi yhdessä kohtaa oli esillä joku minimaalinen pieneliö, mutta suurennettuna noin metrin kokoiseksi.

Ne saattoivat olla mitä vain, myös keinotekoisesti suurennettuja eliöitä, ainakin ottaen huomioon mitä yhdessä osiossa oli. Siellä oli "aika-vääristys" osio erään kallionseinämän luona. Juuri sillä kohdalla monet varpuset ja haukat lensivät, joten sille alueelle oli asennettu aikavääristäjä, joka hidasti aikaa siinä. Se näytti tosi siistiltä, kun muuten normaalisti lentäneet linnut sillä kohdalla (ja sillä kohdalla ainoastaan) hidastivat lentoaan ja niistä näki jokaisen siiveniskun ja tuulessa lepattavan höyhenen.

Oli aika omituista, sillä näissä elinympäristöissä eläimiä ei ilmeisesti ruokittu paljoa keinotekoisesti, vaan kaikki pysyivät ravinnossaan luonnollisesti. Niinpä haukat ja varpuset elivät samalla kalliolla, ja välillä varpunen jos toinenkin joutui haukan suuhun ja haukan poikasen välipalaksi. Ilmeisesti lokit eivät olleet ihan tyytyväisiä haukan tiiviiseen läsnäoloon, ja hyökkäsivät haukanpoikasen kimppuun! Avuttomana untuvapallerona haukanpoikanen kiljui ja räpisteli, kun lokit repivät sitä joka suuntaan. Poikanen tippui kallionkielekkeellä olevasta pesästä, jolloin riensin sääntöjen vastaisesti pelastamaan sen. Olin vähän hädissäni ja yritin huutaa apua haukanpoikanen sylissäni. Siltä puuttui ihoa joistain kohdista, mutta verta ei vuotanut huomattavan paljoa.

Ihmiset vain katsoivat välinpitämättöminä tai paheksuen, sillä olin mennyt puuttumaan luonnon kiertokulkuun.