Unessa Decepticonit oli vallanneet maapallon ja maailma oli sekasorron vallassa. Ne oli asentaneet maan alle pommin, ja koska tämä oli elokuva, olin tietenkin sankarin oikea käsi ja roikuin mukana oikeastaan tekemättä mitään. Löysimme pommin, ja koodin jolla sen saisi purettua. Pommissa oli semmoinen viivakoodinlukija, ja kun siihen näytti oikean viivakoodin, se pommi sammui turvallisesti räjähtämättä. Ihmeen kaupalla me löydettiin se viivakoodi, ja se pommi, mutta kappas, siitä viivakoodinlukijasta olikin loppunut patterit. Niinpä se pommi räjähti. Cullenien perheestä Esme, Carlisle, Emmet sekä Alice ja Jasper oli siinä, ja sain hyvästeltyä ne. Ne oli lähtemässä helikopterilla karkuun räjähdystä, mutta ei ne ehtineet kuin nousta vähän ilmaan, kun pommi aiheutti niin ison paineaallon, että Cullenit paiskautuivat helikopterin lapoja ja ovenpieliä vasten niin, että ihmiset (vai pitäisikö sanoa vampyyrit) menivät keskeltä pitkittäin kahtia. Ne ihoriekaleet vaan leijaili maahan höyhenenkevyinä, ja minä kauhulla katselin kun ne satoi sieltä yläilmoista.

Jossain vaiheessa menin käymään jonkun tyypin luona, joka halusi että pitäisin sen lemmikeistä huolen tämän aikaa kun maailma oli sekasorron vallassa. Sillä oli monta lemmikkiä, joita piti hoitaa usein. Sain kaveriksi Mirkun, Katan ja Jaanan. Ne lemmikit sijaitsivat kahdessa maanalaisessa pyramidissa. Jaoimme lemmikkien hoitovuorot erittäin tasapuolisesti: Minä hoitaisin yhden pyramidin lemmikit (siellä piti käydä kolmesti päivässä), ja Kata, Jaana ja Mirkku hoitaisi kolmestaan sen toisen pyramidin lemmikit (niissä oli siis yhtä paljon hoidettavaa, eli sain kolminkertaisen määrän työtä). No, tietenkin kun yksin menin sinne pyramidiin, jonne oli paennut laumoittain ihmisiä maailman tuhoutumista pakoon, eksyin sinne maan alle jonnekin luolastoon.