Jälleen pitkä uni josta ehti unohtaa lähes kaiken... No, yhtenä tärkeänä osana oli, että muutin uuteen kämppään, tai olin muuttamassa. Se taisi olla joku kohtuullisen pakollinen muutto, tyyliin muuttaa koulun perässä asuntolaan tms. mutta oikeasti se oli pakollisempi: halusin olla muuttamatta sinne kokonaan. Minulla oli ongelmia, miten saisin lemmikkini mahtumaan pieneen asuntoon, joka oli soluakin pahempi: siellä yhdessä makkarissakin saattoi asua monta henkilöä. Oman omaisuuden, lukuunottamatta sänkyä ja työpöytää, piti mahtua isoon pahvilaatikkoon. Lemmikkejä oli enemmän kuin oikeasti, aika sairaan paljonkin enemmän! Minulla oli kotona isohko aviaario, noin kymmenen neliön kokoinen, jossa oli kaikkia pienehköjä lemmikkilintuja. Oikeasti lajeina oli kääpiöviiriäiset ja timanttikyyhkyt (jotka ovat vain hieman varpusta isompia) mutta lisäksi erilaisia peippoja ja pieniä kyyhkyjä, joita ei oikeasti ole olemassa. Ilmankos unessa podinkin huonoa omatuntoa, kun en edes muistanut omistamieni eläinten lajeja. Vaikka linnut olisikin saanut ottaa mukaan ja jotenkin mahtumaan sinne uuteen asuntoon, siellä oli säästöjen vuoksi vain noin +10 astetta lämmintä, johon linnut eivät soveltuneet.

Hienon kuuloista oli, kun kääpiöviiriäiset lauloivat noin 10 linnun ryhmänä hyllyn reunalla. Yksi linnuista oli poikkeuksellisen kesy, mutta oikeasti se johtui siitä että se oli lentokyvytön poikanen. Se oli ihan suloinen siinä kädellä istuessa.

Kai minä sinne outoon paikkaan sitten muutin loppujenlopuksi, en tiedä minne linnut jäivät... Yritin jossain välissä paeta, mummoni (en tiedä mitä se siellä teki edes) ehdotti, että ajan kuluessa kaivaisin verkkoaidan ali käytävän. Oikeasti ongelma ei ollut siinä, ettenkö fyysisesti pääsisi alueelta pois, kykenisin helposti kiipeämään verkkoaidan yli, mutta alueella oli raskas vartiointi ympäri vuorokauden.

Päädyin sitten elämään aitojen sisäpuolella. Ainakin vähän aikaa. Muistan, että olin siinä yhteismakkarissa, ja järjestelin omaa "aluettani", eli sitä ison pahvilaatikon sisältöä. Laitoin karkit (jotka seilasivat siellä irrallisina) merkin mukaan omiin pinoihinsa ja pienenpienille hyllyille. Tunnelma oli ankea, enkä ollut ainoa joka siellä oli vastoin tahtoaan.

Ilmeisesti paikkaa hallitsi Pahatar tai joku muu Disneyn pahisnainen. Tarkoitusta en saanut ihan varmaksi, mutta aavistus heräsi. Jotenkin hän näytti, kertoi tai syötti mieliimme tarinan. Harvinainen sorsalisko (siis dinosaurus) oli vangittu ja nyt oleili tyrmässä. Oikeasti tarina oli aika pitkä, tyyliin melkein tunnin, jossa alussa tutustuttiin tähän sorsaliskoon, ja se päättyi siihen kun se lukittiin tyrmään. Luulin sitä aluksi elokuvaksi, ja sen loputtua mietin että "olipas lyhyt leffa." Oikeasti jippo oli siinä, että se 'elokuva' jatkuisi: meidän tehtävänämme olisi pelastaa, tai ainakin yrittää pelastaa tämä mainittu sorsalisko. Täten Pahatar saisi haluamansa jatkon tälle tositarinalle. Ei olisi mitenkään käsikirjoitettua, saataisiinko sorsalisko pelastettua, vai kuolisimmeko matkalle. Jos saisimme sorsaliskon vapaaksi ja pääsisimme alueelta pois, saisimme jäädä vapaaksi, joten kaikilla oli motiivi kohdallaan kun 'sorsajahtiin' oltiin lähdössä.

En oikeasti muista mitä tässä välissä tapahtui, taisin herätä, koska en enää palannut tähän uneen. Seuraavasta unesta muistan vain pienen typerän jutun, tosin se uni pyöri sen ympärillä. Miljalla (kaverillani) kasvoi ylähuulen ja nenän välistä yksi partakarva. Ei siinä mitään, käyhän tuota parhaissakin piireissä, mutta tämä Miljan partakarva oli n. 3-4 cm pitkä ja oikein liehui tuulessa. xD Yllättäen Milja halusi siitä eroon, mutta koska olimme ulkona, ei ollut pinsettejä tai saksia mukana. En saanut karvasta sormilla tai kynsilläkään kiinni tiukasti, joten minun piti ottaa siitä hampailla kiinni! Vähän aikaa sai ähertää että siitä ylipäätään sai otteen, mutta lopulta sain karvan nykäistyä irti hampain. Luulin että se olisi sattunut mutta ei Milja ollut moksiskaan, ei kuulemma käynyt yhtään. :D