Jee muka. Olin mökillä viikon näkemässä äärettömän muistettavia ja selkeitä unia, mutta koska en saanut heti kirjattua muistiin "No kyllä ne muistaa myöhemminkin!" niin eipä enää muistakaan. Muistan, että parissakin unessa seikkaili hahmoja Harry Potter -elokuvista. Lisäksi jossain kohtaa olin saunatakki päällä samassa seurueessa kuin Robert Downey Jr. Puhuttelin herraa vahingossa etunimellä, kun kysyin enkuksi, eikö saunatakki olekin todella mukava asu, "Eikö niin Robert?" Hän tietenkin suuttui tämmöisen taviksen sinuttelusta ja lähti lätkimään. :p Eräänä yönä sain unessa viestin joltain joka oli minun kanssa vuosia sitten samalla luokalla: "Mitä tekisit jos painisin hirven kanssa?" Jätin vastaamatta.

No mutta nyt siis viimeyön uneen... Siinä olin aluksi jossain elokuvissa kavereiden kanssa. Olimme menossa katsomaan jotain Spidermania, kun saliin tuli hälytys. Kaikki lähtivät vähän liiankin rauhallisesti pois, ja jossain välissä isojen lasiaulojen väliovet sulkeutuivat dramaattisesti ja pysyvästi. Pelkäsin, olinko päätynyt samalla puolelle kaverini Miljan kanssa, sillä vaistosin että ovia ei enää avattaisi piitkään aikaan. Kysyin ohi kyyneleet silmissään kävelevältä Kurt Hummelilta (Gleestä!), oliko tämä nähnyt Miljaa, mutta Kurt oli liian shokissa vastatakseen. Onneksi löysin Miljan pian, samalta puolelta kuin minä! Moni koki traagisia hetkiä, kun oli päätynyt eri puolelle äänieristettyä lasiseinää. Niin lähellä mutta silti niin kaukana...

Saimme tietää, että nyt jokaisen lasialueen rajaamalla alueella pysyttäisi loppuelämä. Meidät oli ottanut omiksi lemmikeikseen joku suurensuuri pahis. Siis suuri mieleltään, ruumiiltaan muistutti lähinnä avaruusolentoa, hentoista ja isopäistä. Ei hän ollut oikeasti ilkeä tai pahantahtoinen, vaan halusi vain ihmisiä eläteikseen. Hän oli järjestänyt jokaiseen lasialueeseen oman yhteiskuntansa, jossa hänen palkoillaan olevat pahikset olivat mm. kokkeina, siivoajina jne. Vähän aikaa kaaosta kesti, kunnes asiat alkoivat taas järjestyä. Elämä normalisoitui, mutta tuntemamme elämä rajoittui lasiseinien sisälle. Ei siinä oikeasti olisi mitään, mutta vähän kuin oikeassa elämässä, ihminen ei halua olla noin rajatussa tilassa (yhdessä rakennuksessa) vaikka siellä olisi perustarpeista huolehdittu. Pakko ei ollut edes käydä töissä tai mitään, sillä pahis tarjosi ruoan, veden, suojan, jne. kuten ihminen pyyteettömästi häkkilemmikeilleen.

Jossain välissä myös normaalit ihmiset pystyivät pääsemään "pomolle" töihin, toki muutkin saivat työskennellä omillaankin, mutta pomo oli varannut muka parhaat paikat omille työläisilleen tai jotain vastaavaa... Itse olin yhä katkera eristämisestä, luultavasti katkerampi kuin mitä olisin edes oikeassa elämässä. Niinpä yritin hankkiutua pomolle töihin ja hänen lähipiiriinsä. Vain luotetuimmat pääsivät käymään ulkomaailmassa, ja minun päämääränäni oli ujuttautua niin lähelle pomoa, että pääsisin karkaamaan kun minut luotettaisi käymään ulkona. Tiesin, ettei se kävisi helposti, mutta olin valmistautunut vuosien työhön. Tällä kertaa pomo valitsi työläisikseen niitä, jotka menestyisivät parhaiten naamiaisissa. Teemana oli "Koneet", mikä saattoi kyllä tarkoittaa melkein mitä tahansa mekaanista keksintöä. Itse kävelin ruokakojun ohi (josta me lemmikit saimme ilmaisena ruokamme muutaman kerran päivässä) ja aioin pukeutua rasvakeittimeksi. :D Menin pomon luo juttelemaan, ja olinkin ainoa pyrkyri erään toisen ohella. Se oli minua hieman nuorempi, idiootti tyttö, joka olisi kovasti halunnut pomolle hommiin. Hän ei kuitenkaan keksinyt naamiaisasua, vaan ehdotti kaikkea  sulatejuustosta bageliin, ja minä vain tyynesti kerroin, etteivät ne ole teemanmukaisia, eli koneita! Lopulta tyttö luovutti, ja minä sain paikan!

En tiedä tapahtuiko tässä välissä jotain aikahyppyä, tai sitten pomo luuli jo alistaneen meidät kaikki, sillä yllättävän pian olin päässyt sisäpiiriin. Sain kerrottua asiani Miljalle, pääsisin karkaamaan milloin tahansa, ja järjestäisin hänet myös ulos sieltä! Jo seuraavana päivänä pääsin ulos hakemaan ruokatarvikkeita, mutta karkasin tietenkin. Juoksin aika kauas, ja menin lähimpään taloon sisälle. Se oli tarha. Tässä vaiheessa miljöö muuttui täysin, en enää ollut karkulainen, ja siinä hetkessä tärkein päämääräni oli saada tarhan pikkulapset lopettamaan tarhan pienen hoitokoiran kiusaamisen. >:(