En vieläkään ymmärrä miksi uneen pitää tulla niin outoja papukaijoja, vaikka alitajunnassa on luultavasti muistissa aika moni laji jota en tietoisesti muista...

No, ihan unen alusta muistan vain, että menin kaverini kanssa jonnekin sekatavarakauppaan käymään. Sen sijaan että siellä olisi ollut esim. leipämaistiaisia, sieltä joku työntekijä heitteli meitä (ja muitakin vasta saapuneita asiakkaita) isoilla pehmoleluilla. Niitä sai ottaa niin paljon kuin sai vain kiinni ja haalittua lattioilta.

Suuri osa unesta sitten koostui ihan eri aiheesta. Menin jonkun "venäläisen" mummelin luona käymään, joka piti harmaapapukaijaansa aina vapaana häkistä, mutta toisaalta aina ketjulla kiinni olkapäällään. Näin häkin makuuhuoneessa, se oli kooltaan ehkä 40 cm kanttiinsa (jos olisi ollut kuutio, se oli kuitenkin pyöreäpohjainen). Jotenkin sulatin tämän kuitenkin koska "Venäjällä ilmankosteus on niin suuri ettei lintu kärsi vaikkei se pääsekään liikkumaan" (logiikka ????). Kuitenkin mummelin eteisessä huomasin lehtijutun, joka oli kirjoitettu kyseisestä mummelista suomen kielellä. Sainkin selville, ettei me oltukaan Venäjällä vaan ihan Suomessa! Niinpä Suomen kuivassa ilmastossa linnun pitäminen paikalleen kytkettynä olikin hyvin epäsuositeltavaa.

Mummelin asunto jatkui isoon hotelliaulaan, jossa olikin suurempi lintuhäkki. Siellä oli undulaatti, joku ihmeellinen, aurinkoarattia muistuttava papukaija (kuva) ja myöhemmin myös avoparikaija. Mummeli oli tyhmä ja tahallaan "nokitti" harmaapapukaijaa ja ihmearattia, kun ne selkeästi inhosivat toisiaan, muori vaan pakotti ne lähekkäin toisiaan pitämällä kummastakin kiinni...

Yritin saada kamerallani kuvaa tuosta ihmeellisestä aratista, kun koko unen tyyli muuttui. Paikka oli yhä sama, mutta nyt mielenkiintoani eivät herättäneet linnut, vaan kamera: se toimi samalla jonkin sortin käsipelikonsolina. Ihmettelin, miksi ottamani kuva muuttui aina piirretyksi maisemaksi, kunnes tajusin että se oli minun hahmoni "hallusinaatio-isku" vihollista vastaan. Niinpä otin jälleen uuden kuvan, vihollinen näki tyhjän maiseman, ja minä pääsin pakenemaan kauemmas.