Unet ovat tulleet takaisin, jee jee. :) Tänä yönä unessa oli kaksi merkittävää osaa, ja pieniä merkityksettömiä kohtia joita en jaksa edes muistella.

Ensimmäisessä osassa erään  perheen labradorinnoutaja oli kuollut edellisenä kesänä, mutta se oli ryöstetty haudastaan. Tänä kesänä olin perheen mukana siellä mökillä, jonne koira oli aikanaan haudattu, ja koira löytyi palaneelta alueelta metsästä, ihan mökin vierestä. Koira oli musta, palanut ja hiiltynyt, mutta se silti nousi jaloilleen! Koira oli tietty vähän laihtunut palaessa, mutta siihen tarttui palanutta maa-ainesta mukaan sen verran, että koira oli jälleen alkuperäisen kokoinen. Turkkia tai mitään sillä ei kuitenkaan ollut, vaan se oli lähinnä vain hiiltä. Perhe oli aluksi onnessaa kun vanha koira saatiin takaisin, mutta kuitenkin palamisella ja uudelleen henkiin heräämisellä oli kamala vaikutus: koiran luonne oli muuttunut täysin. Se oli hallitseva, aggressiivinen ja lisäksi sillä oli telepaattisia voimia, joilla se pystyi liikuttelemaan esineitä. Perheen vanhemmat eivät uskoneet lasten puheita koiran luonteen muuttumisesta, vaan luulivat lasten vain pelkäävän koiran ei-niin-miellyttävää ulkonäköä. Lapset (joista minä olin yksi, tai lasten vieras) yrittivät parhaansa mukaan miellyttää koiraa, tarjota sille makupaloja ja pysytellä etäällä, jotta koira ei suuttuisi niille.

Toinen osa unesta oli kanssa yhtä "kamala", ja tiedän mistä se tuli! Katsoin eilen Prisma-dokkarin, jossa käsiteltiin lähinnä sitä, miksi ihminen on karvaton muihin nisäkkäisiin verrattuna. Ja tässä unessa sitten huomasin, että meikälle oli kasvassa karvaa selkään ja mahaan, semmoista mies-karvaa, ei mitään ihanaa turkkia edes.