Jeij, pitkä ja melkein juonellinen uni, jos sen vielä muistaisi siis... -.-'

Ainakin olin muuttanut uuteen kämppään siinä. Tosin se ei ollut ihan niin yksinkertaista, sillä oltiin muutettu sinne koko perheellä... Omat linnut olivat unessa taas kesympiä kuin oikeasti, ja lisäksi meillä oli kermanvaalea labradorinnoutaja. Talo oli sairaan moderni ja sokkeloinen, päätilat eli olkkari, eteinen, keittiö, kylppäri ja makkarit olivat ihan selkeästi siinä, mutta talo ei todellakaan loppunut siihen. Kolmion muotoja toistellen talo tuntui loputtoman suurelta, mitä se taisi ollakin...

Lähdin Miljan ja meidän perheen koiran kanssa katselemaan ja tutkimaan uutta taloa ja sen kätköjä. Kotimme oli käytäviä pitkin yhteydessä moniin eri rakennuksiin, silläl sitä käytävää pitkin päädyimme jonnekin kylpylä-vesipuisto -hommeliin. Olihan se hienoa, mutta meillä ei tietenkään ollut uikkareita mukana. Kylpylä ei siis ollut yksityinen, vaan siellä oli ihmispaljoutta kuten normaalistikin. Kylpylästä pääsi jotain reittiä taas johonkin koululle, jonka kanssa samoissa tiloissa oli ostari tai vastaava. Koululla joku periamerikkalainen "Jalkapallojoukkueen kapteeni" iski silmänsä Miljaan, ja kun oli tottunut saamaan kaiken minkä on ikinä halunnut, lähti peräämme. Me kipusimme kerroiksittain ja kerroksittain portaita ylöspäin, mutta kun portaat loppuivat ja meidän olisi pitänyt kivuta hissiin ja sieltä takaisin alas (tai jotain), olin niin totaalisen uupunut, että rakastuneen näköinen jalkapalloilija sai meidät kiinni. Juoksimme käytävää pitkin karkuun paloportaisiin, kunnes sieltä oli tulossa vastaan hyvin tiivis joukko niitä koululaisia (siis lukioikäisiä). Pyristelimme Miljan kanssa itsemme läpi sankan joukkion ja pääsimme lopulta karkuun.

En muista pakenimmeko Miljan kanssa ulos asti, vai mitä kävi, mutta olimme pian ulkona, jossain peltoaukealla soratiellä seisomassa. Siellä oli paljon lintuja, mm. kyyhkyjä, kahlaajia ja papukaijoja. Pienet töyhtökyyhkyt ja kalkkunan kokoiset muka-sepelkyyhkyt ruokailivat sovussa keskenään. (Hämmentävää, että alitajuisesti muistin tämmöisen lajin kuin töyhtökyyhky, sillä unessa ne olivat täsmälleen esikuvansa näköisiä!) Papukaijoista siellä oli isosepelkaijoja, jotain tuntemattomia lurikkeja sekä erikoisia Psittacula-suvun edustajia, joista kuva esillä.

Psittacula-kaija oli erittäin aggressiivinen ja hyökki päälle, ehkä siksi sen outo väritys jäi mieleen... Milja oli tässä vaiheessa vaihtunut kaveriini Doriniin. Hänellä oli päällään todella hieno ja aidon näköinen papukaija-asu. Olin vähän maassa, sillä minulla semmoista ei ollut. Hän otti jonkun lapsen tekemän ison papukaija "veistoksen", irrotti sen alustastaan ja halkaisi sen osaksi. Tadaa, se oli kevyt, ontto ja sinne mahtui ihminen sisälle. Se oli päällystetty höyhenillä, joten sehän oli kuin olikin papukaija-asu! Tosin aika kömpelö sellainen. Lajiltaan se oli naaras avoparikaija, eli punainen väriltään. Kun sain asun ylleni, tiesin että muut näkivät minut papukaijana, eivätkä ihmisenä papukaija-asussa. Niinpä lentelin ympäriinsä (tosin aika kömpelösti) aiheuttaen yleistä hämminkiä. :p