Unessa oltiin muutettu perheen kanssa uuteen taloon. Se oli synkkä, homeisen oloinen, kolea ja muutenkin aika aavemainen vanha talo. Sen värimaailma oli ruskea ja vanhanaikainen, samoin kuin kaikki kalusteet. Oltiin muutettu ihan vasta, ja meitä ennen talo oli ollut hylätty. Siellä oli vielä kaikki vanhat kalusteet ja tilpehööriä, mutta silti siellä pidettiin jotkut minun juhlat. Inhoan juhlia, ja nämä oli vielä jotkut muodolliset, jonne kutsuttiin aikuiset sukulaiset ja kummin kaimatkin muttei kavereita. Niinpä tylsistyin aika nopeasti ja menin tutkimaan taloa tarkemmin. Menin huoneeseen, joka oli minun tuleva huoneeni ja aloin tutkia lipastoa ja sen sisältöä. Sieltä löytyi kaikkea vanhaa ompelutarviketta, ruosteisia neuloja, hataraa lankaa ja ikivanha ompelukone.

Jossain vaiheeessa unta olin jossain seikkailuradalla, joka oli kuin ostoskeskus. Siellä oli paljon nuoria ja lapsia seikkailemassa, ja minun kanssa siellä taisi olla Milja (kaveri) ja Make (pikkuveli). Ostarilla seikkailtiin eri kaupoissa, ja siellä oli ohjeet mitä siellä piti tehdä. Tietenkään ei ollut pakko tehdä mitään, ja siellä pystyi myös shoppailemaan. Mentiin lelukauppaan, jota vartioi robotti-Dracula (siis joku semmoinen tyyliin kuin oikeissa kaupoissa ne animatroniset joulupukit, ei se Dracula siis osannut mitään tehdä, se vaan toisteli samoja lauseita eikä edes liikkunut paikaltaan). Maskottina oli ovella seisova valtava oranssi salamanteri-pehmolelu, jonka muistin nähneeni aiemminkin. Make otti paketista robotti-lohikäärmeen, tämä oli semmoinen, joka oli kuin oikea "lohikäärme", mutta oli metallinen. Se oli lelu, joka piti kouluttaa oikein, muuten siitä tulisi kamala riesa. Make ei kuitenkaan lukenut käyttöohjeita vaan päästi lohikäärmeen vapaaksi kauppaan. Siinä viidessä minuutissa siitä ehti tulla vallaton ja ihmisten kimppuun hyökkäilevä otus. Me ei siis osattu sitä kouluttaa, joten hain äkkiä Ida-Emilian (lintutyyppi) avuksi, koska hän kyllä osaisi kouluttaa sitä. Oli kuitenkin liian myöhäistä, ja lohikäärme oli villiintynyt liikaa jotta sitä voisi enää kouluttaa, joten se piti tuhota (mikä ei ole niin julmaa, sehän oli kuitenkin vain lelu).