Enpä muista paljoa unesta taaskaan... Olin jossain kaupassa Jeninin kanssa käymässä. Jostain syystä omat rottani oli siellä myös, vapaana juoksemassa. Onneksi ne tajusivat tulla luokseni ennen kuin pääsin lähtemään. Rottieni seuraan oli liittynyt myös yksi toinen, valkoinen rotta. Ajattelin, että se on varmaan jonkun karannut lemmikki, joka on harhailemassa ja oli vain liittynyt minun rottieni seuraan. Otin kaikki kolme rottaa kiinni, omat tietenkin ja valkoisen myös, tosin vähän varovaisemmin. Huomasin, että tämä kauppa olikin eläintarvikekauppa, ja menin ilmoittamaan myyjälle, että täällä on karannut rotta. Myyjiä ei kuitenkaan huomattavasti asia kiinnostanut, ja jouduin itse keksimään mitä seuraavaksi tekisin. Mietin, että ottaisin rotan mukaani ja jättäisin siitä ilmoituksia kaikkialle. Pian näitä karkurirottia alkoi löytymään enemmänkin, omien rottieni houkuttelemana ilmeisesti. Ne kasaantuivat kissan kiipeilypuussa olevaan pesään. Poimin niitä syliini siitä, kunnes syli oli täynnä rottia! Ajattelin, että ostaisin kuljetuslaatikon, johon rotat laittaisin, eiväthän ne millään pysyisi sylissä, niitä oli varmaan kymmenen! Jossain välissä myyjä kehtasi kuitenkin mainita, että ne ovat liikkeen rottia, ja ovat ihan myynnissä olevia. -.- Kiva kun ei aiemmin sanonut mitään, ja kuulemma se oli ihan OK että rotat ovat siellä vapaana...

Rotat jäivät sitten sinne, ja minä lähdin Jeninin kanssa jonnekin. Päädyimme jonnekin sen tädin luokse (jota ei oikeasti ole olemassakaan) sen siskojen kanssa. Siellä meitä odotti määräilevä ja kärttyinen täti. Saimme hyvää ruokaa kuitenkin syötäväksi. Ruoan jälkeen oli määrä tehdä pullaa, ja täti kysyi kuka sitä tekisi. Mielessäni mietin, että toivottavasti en ainakaan minä, sillä en kestäisi sitä määräilyä ja nalkutusta jota varmasti leipomisen aikana seuraisi tädin toimesta. Sofia, Jeninin pikkusisko pelasti nahkani ehkä tietämättään herjaamalla: "No ei ainakaan tuo, se ei osaa mitään!". Naureskelin "Ai en osaa, kiitti vaan." mutta olin samalla helpottunut, sillä tuon kommentin avulla täti ainakaan ei valitsisi minua pullaa leipomaan...