Unessa seikkailin jonkun kaverini kanssa jossain ostarilla jossa oli myös eläintarha. Jostain syystä meidän tehtäväksemme lankesi siirtää emopanda ja sen kaksi poikasta toiseen häkkiin. Emo oli kärttyinen ja suojeli poikasiaan aggressiivisesti, poikaset olivat taas ihania, kokonaan valkoisia ja pörröisiä ehkä englanninbulldogin kokoisia. <3 Suunnitelmanamme oli käyttää pandanpentujen luontaista "seuraamisvaistoa" hyväksi, ja menimme hiljaa niiden luokse ja kun pennut huomasivat meidät, lähdimme juoksemaan uutta häkkiä kohti. Poikaset intoutuivat hippaleikkiin ja lähtivät peräämme, aivan kuten suunnittelimmekin! Samalla emopanda huolestui jälkikasvustaan ja lähti sekin peräämme. Saimme pandat ihan helposti niiden uuteen häkkiin, mutta pian meillä oli uusi ongelma... Ostarilta oli nimittäin löydetty kolmas, emonsa hylkäämä pandan pentu! Unessa pandat synnyttivät pentunsa hyvin kehittymättöminä, kuten pussieläimet nykyään. Niinpä tämä pentu oli kananmunan keltuaista muistuttava löllö, jolla oli suuret silmät ja suu. Se vaan löllötti pöydällä jossain aulassa ja pitihän sitä ruokkia! Nämä pandanpoikaset eivät suinkaan imeneet emoltaan maitoa, vaan ne söivät bampua ja muita kasveja isojen pandojen tapaan. Niinpä repäisin jostain istutuksesta iiiison kourallisen (sylillisen) herneenversoja ja kiikutin ne löllöpandan luo. Se pisteli niitä poskeensa kilokaupalla, eikä osoittanut tyytymisen merkkejä. Joku toi sille "oikeaa ruokaa", eli spagettia ja höyrytettyjä vihanneksia, mutteivat ne tietenkään eläimelle kelvanneet. Oikea eläintarhan hoitaja saapui kohta hakemaan pandaa.

Tässä vaiheessa minä olin liikkeellä kahden kaverini kanssa, ja seikkailimme jossain. Kävimme poissa ostarilta ja hommailimme jotain (mitä en muista kylläkään) ja pian päädyimme jonnekin ruokapaikkaan syömään. Kaverini sai pienen, ehkä halkaisijaltaan 20 cm pitsan, ja kysyin paljonko se maksoi. Kymmenen euroa! Liian kallis paikka, ja niinpä päätin lähteä kotiin syömään. Jotenkin olin saanut aikaiseksi kastella kaikki vaatteeni ja minulla oli myös kylmä. Juoksin ihan täysillä ostarin käytävillä kohti kotia ja jossain aulassa huomasin jotain toimintaa. Siellä nuori (ehkä 18-20 -vuotiaat) homopari kuulutti, että tänään äänestettäisi uudesta avioliittolaista: jos luokka (kyllä, koululuokka) äänestäisi kyllä, he saisivat luokan seinälle aaltojen muotoisen kellon, jos äänestystulos olisi ei, kello olisi tylsä pyöreä.  Poikien olomuoto muuttui välillä ja toinen oli välissä hyvin naismainen. Kummatkin olivat aika "ernuja" (mikä on tosin normi nykyään): isot silmälasit, neonväriset "kortsupipot" ja kirkkaanväriset, kahisevat tuulihousut. Toinen oli laiha, toinen pullukampi. Laihan nimi taisi olla Iikki tai joku semmoinen, pyöreämpi oli Jasper. Päädyin siinä sitten niiden luokkaäänestykseen, ja aluksi jokaisen piti esitellä vieressään istuva, että todistaisi että kuuluu tähän luokkaan ja tuntee sen. Istuin Iikin ja Jasperin välissä ja olimme ihan loppupäässä ryhmää. Hyperaktiivinen Iikki kuitenkin viittoi mikin itselleen ja katsoi minua siihen malliin että minun pitää tunnustaa etten kuulu tähän luokkaan. Ehdin aloittaa "Terve! Minä..." kun Iikki selitti että oikeasti tarkoitti että Jasperin pitäisi puhua jotain. Huoh. :D Ja niinpä Jasper aloitti puhumisen ja minulla soi herätyskello. :(