Unessa oli pieni kotieläinpuisto, jossa oli pariskunta sinikelta-aroja. Aroilla oli vain metrin korkuisella aidalla aidattu metsäaitaus, mutta pysyivät siellä silti. Arojen aitauksen kyljessä/sisällä/vieressä (paikka vaihteli) oli undulaattien ja neitokakadujen häkki. Yhtä vihreä-kirjavaa undulaattia rapsuttelin virvelin rungolla, ja se raukka tuli surulliseksi kun lopetin rapsuttelun. :( Arat puolustivat omaa aluettaan hirveästi, ja opetin niille positiiivisen vahvistamisen kautta pähkinöillä palkkaamalla olemaan hyökkäämättä että ruoat yms. saa laitettua ilman aroja nilkoissa kiinni. Jossain vaiheessa arat muuttui terriereiksi. Jossain vaiheessa Minnis (kaveri) ja Myytinmurtajien Kari Byron "uivat" uusissa heinissä joita eläinpuistoon oli tullut ja haistelivat niitä onnessaan.

Toisessa osassa unta taisin olla Dexter Morgan (jep, se sarjamurhaaja), ja pakoilin jotain (Doakesia?) ympäriinsä. Menin mm. laivalta tulleen koiralastin yli, ja matkalla raavin koirien paperihäkkejä auki niin että koirat pääsivät karkuun ja hyökkäisivät Doakesin kimppuun. :p Vähän sekavaa oli, koska minut passitettiin aina lasten-/orpokotiin ja siellä sain uusia ystäviä kunnes aina karkasin uudelleen ja uudelleen. Siellä olo ei maksanut, mutta ruoka, sänky, suihku yms. maksoivat. Mitä kalliimpi sitä laadukkaampi. Siellä orpokodin lähellä oli hienoa arkkitehtuuria mm. talojen pihoilla isoja ja syviä "luonnonlampia" uima-altaina.