Heti herätessä uni vaan pakeni päästä, vaikka tiedän että näin paljon unia ja muistin että tämä ja tämä henkilö olivat niissä. Onneksi ainakin osa unesta palasi mieleen melko pian!

Ehkä alussa olin kaverini Dorinin ja hänen suomenlapinkoira Hiisin kanssa jossain käymässä, kai niiden mummolassa tai muilla vähän vanhemmilla sukulaisilla. Menimme läheiseen koirapuistoon, jossa oli tumma snautseri, joka yski tai aivasteli. Dorini huomasi koiran olevan sairas, ja kielsi päästämästä sitä lähelle Hiisiä ettei sekin sairastuisi. Hengailimme siinä tiiviisti Hiisin lähellä että pystyisimme tuuppimaan sairasta koiraa kauemmaksi jos se yritti tulla liian lähelle. Oikeassakin elämässä minulla on tapana ihmetellä, miten ohut koiran häntä on siellä mahtavan turkin sisällä. Unessakin tunnustelin sitä piuhahäntää turkin läpi, kun yhtäkkiä häntä vain katkesi ja puolet siitä jäi minun käteeni! Ei koiraa mitenkään sattunut, Hiisi ei edes hätkähtänyt, vaikka nikamien välistä katkennut hännänpää vain oli käsissäni täysin irrallisena. Menin tietty kertomaan Dorinille, joka suuttui, tietenkin, olinhan 'pahoinpidellyt' hänen koiraansa! Yritin selittää että se oli vahinko, Hiisi ei edes huomannut, ja olihan koira silti sama koira puolikkaallakin hännällä... En muista miten tästä jatkui...

Jossain välissä tämän jälkeen olin kaverini Mirkun kotona, mutta siellä asui joku muu kaverini. Ehkä Heidi, joten puhun nyt Heidinä. Hänellä oli joku meidän rottien häkin kokoinen häkki (50cm syvä ja metrin pitkä ja korkea), jossa oli joku kahdeksan lemmikkirottaa ja 10-12 lemmikkihiirtä! Ne olivat, ainakin hiiret, kohtalaisen arkoja, mutta ne saivat silti juosta ajoittain vapaana. Rotat pysyivät suunnilteen laumana yhdessä kirmatessaan, mutta hiirten laumakäyttäytyminen oli jotain erikoista: ne eivät lähteneet yli 2 sentin päähän toisistaan, ja muistuttivat lähinnä jotain tiivistä kalaparvea tai jopa yksittäistä eliötä liikkuessaan niin yhtenäisesti. Rotat sai häkkiin taputtamalla käsiään yhteen, ja arat hiiret seurasivat rottia, joista ne hakivat turvaa vapaana ollessaan. Kuitenkin yksi hiiri pääsi karkuun, sillä se eksyi laumastaan eikä enää osannutkaan häkkiin. Se oli väriltään samanvärinen kuin rottien väri cinnamon, kaneli.

Sitä yhtä hiirtä sitten jahdattiin ympäri keittiötä, jossa jyrsijöiden häkkikin sijaitsi. Jossain välissä tämä yksi häkillinen jyrsijöitä jotenkin unohtui, sillä Heidi olikin nyt hiirikasvattaja, jolla oli useita terraarioita hiiriä. Karanneen hiiren hän saikin kiinni melko pian. Siitä piti jostain syystä saada karvanäyte, jonka Heidi nipsaisi hiiren selkäkarvoista saksilla. Kysyin mitä varten näyte oli, mutta vaikka Heidi vastasi, en saanut vastauksesta selkoa. Pian tämän jälkeen Heidi laittoi hiiren tyhjään maitopurkkiin ja tämän purkin pakastimeen (!!!). (Joskus hiirikasvattajat pakastavat lopetetut hiiret jotta ne voi myöhemmin syöttää esim. käärmeille, joita Heidilläkin on, mutta todellakin hiiri lopetetaan ensin eikä laiteta elävänä pakastimeen jäätymään hengiltä!)

Tässä vaiheessa paikka pysyi samana, mutta henkilöt yms. muuttuivat. Nyt talo olikin Jeninin ja sen perheen. Siellä kai juhlittiin jotain, ei niinkään juhlallisesti vaan porukkaa oli kutsuttu saman katon alle viettämään aikaa keskenään. Jeninin äiti oli tehnyt jotain kanakeittoa, jota sitten tarjoiltiin. Siellä oli myös nettituttuni Samu, joka ilmeisesti jotenkin tunti Jeninin ja sen perheen kun se oli sinne kutsuttukin. Itse olin juuri syönyt itseni ähkyyn karkkia ja muita herkkuja, joten se kukkurallinen lautasellinen kanakeittoa ei ihan maistunut. Yritin sopertaa Jeninin äidille, että vaikka keitto olikin todella hyvää, olin vain niin täynnä etten jaksanut syödä. Lisäksi lautasella oli niin paljon ruokaa, että omin sanoin "Söisin tätä oikeasti kolme päivää." Kuitenkin pysyin keittiössä lautaseni äärellä tooodella hitaasti syöden Samun seurana. Jossain välissä Samu sanoi minulle jotain ja minä en tapani mukaan kuullut heti mitä hän yritti sanoa. Kuulin ekalla kerralla että "Haluatko istua syliin?" ja olin aivan että miksi ihmeessä haluaisin istua jonkun sylissä kun molemmat yritetään syödä... Kysyin sitten uudelleen, ja uudelleen, mutta kuulin vain epämääräistä sepostusta josta en saanut selvää. Lopulta kuulin oikein, että "Eikö olekin hyvää keittoa?" johon vastasin että on, vaikken jaksakaan syödä.

Juteltiin siinä sitten myös siitä, kun tässä maailmassa dinosaurukset oli isokin juttu, ja joka viikko tuli telkkarista joku dino-ohjelma josta kaikki oli ihan mielissään. Sen jälkeen tuli vielä dinokevennys, ja tällä viikolla se kevennys oli niin huono että sitä yhdessä moitittiin. Se kevennys pääsi sanomalehteenkin haukuttavaksi. :D Sanomalehden ilmainen tutustumistilaus loppui silloin, kun oli semmoinen "Huomisen lehdessä" -osio, ja siinä oli juttua kuinka jonkun eläintarhan molukkienkakadu ja sinikurkkuara olivat saaneet poikasia. Itse olin vähän maassa, kun en pääsisi sitä juttua lukemaan (koska lehteä ei tietenkään olisi voinut ostaa mistään, daa)... (Kuva merkinnän lopussa! :D)

Tämän jälkeen lähdin käymään keittiöstä jossain, ja kun palasin takaisin, istui Samu olohuoneessa Elisan kanssa juttelemassa(Elisa on siis Jeninin IRL kaveri, jota en kovin usein ole nähnyt). Elisalla oli semmoinen outo ihon värinen blanco-naamari naamallaan, ja minä ihmettelin että miksi ihmeessä. Noh, Elisa selitti jotain että se on uusimpia tuuli meikkauksen maailmassa! Minusta se oli niin äärettömän outoa, ja lisäksi se että Samu ja Elisa puhuivat kuin vanhat kaverit, että aloin epäillä että tämä oli unta! Hoin "Tämän täytyy olla unta, tämän täytyy olla unta..." ja tein unitestejä: rämpytin valoja (jossain tekstinpätkässä oli, että kaikkien unilla olisi yhteistä, että valot eivät toimi) ja soitin pianoa muutamalla painalluksella mutta kaikki toimivat hyvin: valot räpsyivät kuten pitikin ja pianosta kuuluivat oikeat äänet. (Hitsi kun en tajunnut että se on unta, argh!)

Jossain välissä sitten unohdin tämä sekoilun ja rauhoituin raukeaksi. En muista olinko itse seuraava henkilö vai en... Kuitenkin, seurasin semmoisen kissan kokoisen kiinalaisen lohikäärmeen elämää. Se oli haaleanharmaa, kissan korkuinen mutta hieman pidempi muodoltaan. Hitsi kun en muista mitä se/minä hommasin, ainakin oli erikoiskykynä puristautua ulos vaikka millin raosta. Tämän totesin, kun pääsin ulos ovenraosta vaikka ovi oli lukossa.

Ihan viimeisessä vaiheessa unta juttelin kai Harry Potterin kanssa. Hän oli kimmastunut ihan oudosta aiheesta. Se tuntui unessa melkein fiksulta, mutta nyt siitä on hankala saada tolkkua. Eli siis, Harryllä oli ollut sänky, jonka hän oli lahjoittanut Hermionelle ja Ronille. H&R olivat kuitenkin leventäneet sänkyä 10 senttiä, ja Harry oli tästä hyvin kimmastunut, miksei hän ollut saanut leventää sänkyä kymmentä senttiä, vaan oli joutunut nukkumaan ahtaasti! Muutenkin Harry oli kovin kärttyinen, sillä hänellä ei ollut enää edes sänkyä, ja Hermionella ja Ronilla oli lisäksi toisensa ja se sänky.