Vaaauuu mikä seikkailu. Olin ainakin aikamatkailija kaverini kanssa, olin matkustanut muutaman vuoden päähän. Olin kahtena henkilönä siellä, nuorempana eli elämässä normaalia elämää sekä nykyikäisenä seikkailemassa. Mikään kamala paradoksi tai hulluksi tuleminen ei tapahtunut kun tapasin entisen minäni: nuori minä ei tunnistanut minua ja nykyinen minä tietenkin tiesin aikamatkailevani. Oli ihan kevät, oli varmaan +20 astetta lämmintä mutta silti lunta maassa. Menneisyyden minä oli luokkaretkellä hiihtämässä. Emme kaverini kanssa kuitenkaan seuranneet "meitä" enempää koska muistimme jotain tärkempää...

Muistimme, että juuri tänä vuonna, ihan vähän ajan kuluttua tapahtuisi jotain kamalaa. Kultatöyhtökakadu tultaisi väkivaltaiseksi hakkaamaan ja hukuttamaan kuoliaaksi, ja tulevaisuuden uutisten vuoksi tiesimme missä ja milloin. Löysimme kakadun omistajineen vielä hyvissä voimissa, ja yritimme olla vaikuttamatta kamalasti hakkaamista edeltäviin tapahtumiin että se tapahtuisi juuri siellä paikassa ja siihen aikaan missä se oli tapahtunut jo kerrankin. Paikka missä seikkailimme oli joku ostoskeskus, jonka seinillä kiersivät kerrokset ja keskellä oli korkea tila, jossa oli trooppisia kasveja ja alhaalla vesialue. Oli ihan sairaan hienon näköinen. Kaverin kanssa löydettiin kuin löydettiinkin se kakadu omistajineen, kun olivat matkalla sinne hakkaamispaikalle. Omistaja pälyili meitä epäluuloisena, joten jouduimme piileskelemään ja esittämään normaaleita shoppaajia. Kakadun omistaja asetti juuri sinne minne pitikin, enää meidän piti odottaa.

Odotus oli pitkä ja vähitellen mieleen hiipi luulo että olimmeko me edes oikeassa päivässä. Lähdimme jostain tärkeästä syystä käymään autolla jossain muualla. Ajoimme eräänlaisen eläintarhan läpi. Se oli semmoinen suurensuuri aitaus, jossa eläimet olivat vapaana ja niitä sai autosta tähyillä. Ensin oli kissoja, koiria ja kaneja, joilla kaikilla oli jotkut vaatteet päällä! Lajit juoksivat omissa laumoissaan sekoittumatta. Vastaan tuli myös iso lauma "tiikereitä", jotka kyllä näyttivät enemmän puumilta. Ne eivät olleet kiinnostuneita vieressä kirmaavista kaneista. Viimeisenä oli vuorossa joku jyrsijätalo, jonne piti mennä kävellen. Siellä oli varmaan sadoittain gerbiilejä ihan surkeissa oloissa: osan terraarioina oli lasinen uunivuoka, ja kuivikkeena kourallinen jotain puuhaketta. Päällä kelmua ettei gerbut karkaisi. Kävimme kaverini kanssa myös rottaosastolla jossa rotat olivat täysikasvuisinakin kovin pieniä. Ne asustivat semmoisissa irtokarkkilaatikoissa hyllyissä, ja suurella osalla oli poikasia. Niitä ihania pieniä poikasia sai myös pitää sylissä. <3

Pian meidän piti jatkaa matkaa, jotta ehtisimme sinne kakadunhakkauspaikalle. Aluksi olimme seuranneet tapahtumia ylätasoilta ja että hyppäämme ninjaillen sinne alas, missä kakadu oli. Nyt olimme maan tasossa, siellä trooppisten kasvien kätköissä veden luona. Kakadu oli vielä ehjänä pienessä häkissään, kauppakeskus oli mennyt jo kiinni ja oli pimeää. Vesi näytti mustalta ja lasikaton läpi heijasteli kuu. Saimme jotenkin tietää, että kakadunhakkaaja ei ollutkaan sen omistaja, vaan joku pohjoiskorealainen mies. Olimme saaneet rutkasti apuvoimia, meillä oli jopa pieni lautta! Aioimme lainehtia vesialueen yli pelastamaan kakadun. Olimme hiljalleen jo puolimatkassa menossa, kun kakadunhakkaaja-mies lähestyi häkkiä! Meidän vahvistusjoukoissamme olikin kakadun oikea omistaja, jota oli kiristetty jättämään kakadu miehen hoiviin. Omistaja kutsui kakaduaan ja yllättävä valkoinen ja kirkas "voima" valtasi koko rakennuksen. Kakadun sisältä "kuoriutui" feenix-lintu, joka lensi omistajansa luokse ja yhdessä he lensivät pois kokonaan! Oli aika siistiä kyllä. Kiva vaan että me muut pelastamassa olleet jäivät sinne lautalle pimeään kellumaan... :D