Unessa painovoima oli hieman heikko, ja Miljan (kaveri) kanssa kuljettiin hienoilla loikilla alamäkeä alaspäin ihan onnessamme. Onni ei kuitenkaan kestänyt kauaa, koska takaa lujaa ajava avoauto oli kohdalla ennen kuin arvasimmekaan, ja Milja laskeutui maan sijasta auton takapenkille! Milja jäi niiden autossa olevien tyyppien vangiksi ja orjaksi. Seurasin loikkien autoa siihen puolen kilometrin päähän, ja kävin vaivihkaa vapauttamassa Miljan, kun ne tyypit olivat jo ehtineet lähteä muualle. Otin mukaani myös msutan labradorinnoutajan, joka oli varastettu. Koira osasi jotenkin puhua, ja kertoi että kaipasi oikean omistajansa luo ja oli ollut jo kauan tästä erossa.

Toinen tyypeistä, kaljuuntuva, lyhyt rillipää kuitenkin näki meidät ja lähti peräämme. Juoksimme nopeasti karkuun julkiselle paikalle, missä hän ei voisi meitä vahingoittaa. Näin kauppakeskuksen aukealla isäni, veljeni ja pappani ja päätin juosta sinne: ei pieni mies uskaltaisi alkaa haastamaan riitaa monen ison miehen kanssa. Heikko painovoima kuitenkin vaikeutti tiukkoja mutkia... Minä ja Milja pääsimme ehjin nahoin perille, mutta koira-parka ei ehtinyt kääntyä ajoissa, ja se törmäsi tiiliseinään!

Koira oli jossain välikatossa ihan loukkaantuneena, se vain makasi paikoillaan. Yritin silittää ja lohduttaa sitä, mutta koira kertoi etten saisi koskea siihen koska siihen sattui liikaa. Koiran varastaja (eli pieni mies joka oli omistanut koiran varmaan vuoden) olisi muuten vaatinut korvauksia koska vahingoitin sen koiraa. Suostuin maksamaan vain 20 euroa, ja sopimus oli, että koira jäisi minulle eikä kumpikaan (minä tai mies) haastaisi toista oikeuteen koiran varastamisesta. Kohta metsätieltä tulikin Shaggy/Nuhru Scooby-Doosta, ja labbis ilostui ja hyppäsi jaloilleen. Kävi selville, että se olikin Nuhrun koira, kun Scooby oli kuollut vanhuuteen. Labbis ei ollutkaan oikeasti loukkaantunut, vain väsynyt ja masentunut mutta piristyi kun pääsi oikean omistajansa luokse.