Unen ensimmäisessä osassa olin menossa luokkaretkelle jonnekin kartanolle. En kuitenkaan päässyt muun ryhmän mukana ajoissa, sillä minulla oli töitä. Minun piti mennä sinne myöhemmin bussilla. en kuitenkaan tiennyt mikä bussi sinne meni, joten menin vain pysäkille odottamaan edes jotain bussia. Bussi ei kuitenkaan pysähtynyt minun sille huitoessa, joten lähdin juoksemaan bussin perään. Bussin pysähtymiseen meni niin kauan että kun se viimein pysähtyi, olinkin jo juossut kartanolle asti!

Siellä kaverini ottivat minut vastaan. Kartanon omisti Simpsoneista tuttu miljonääri Mr. Burns. Siellä piti olla aluksi ohjelmaa, mutta kaikki vaan ajautui vain hengailemaan ympäriinsä. Sieltä sai yhdeltä pöydältä ottaa yhden esineen päivässä mukaansa, kaikkea krääsää mitä Burns oli ostanut muttei enää tarvinut, mm. astioita ja pieniä patsaita. Päivän mittaan aukeni ovi myös isompaan varastoon josta sai ottaa tavaraa. Itse otin mm. kaksi isoa Timon (Leijonakuninkaasta) pehmolelua.

Jossain vaiheessa ajauduin jonnekin suureen suureen kirjastohuoneeseen, jonne ei oikeasti ollut lupaa mennä. Siellä oli joku Nessien tapainen kiltti hirviö joka oli kirjastonvartijana. Se yritti saada minut lukemaan Raamattua mutta kieltäydyin kohteliaasti. Se yritti kiristää, että kutsuisi poliisit jos en lukisi, jolloin minä vaan häivyin kirjastosta.

Jossain vaiheessa lähdin koko kartanosta kaverini ja hänen kissansa kanssa. Kissaa kannettiin välillä sylissä ja välillä laukussa mutta myöhemmin päätimme laittaa sille valjaat. Samassa se muuttuikin huomaamattamme chihuahuaksi ja jatkoimme matkaa. Aluksi vaalea chihu muuttui mustaksi kun uimme pienen puron yli. :P Oli jotenkin yhtä aikaa kesä ja talvi: oli lämmin ja vesikin oli ollut lämmintä, mutta kuitenkin päädyimme metsästä hiihtokeskukseen. Ihan huskyfarmin vieressä kotieläinpuistossa kuumissaan olevat eläimet makasivat maassa läähättäen.

Tässä vaiheessa minut valtasi inhottava tunne: minulla oli limaa kurkussa. Se ei lähtenyt rykimällä tai mitenkään joten kaivoin sen vain käsin pois. Se olikin purkkaa! Jotenkin sitä oli suu täynnä ja vaikka miten yritin kaivaa sitä pois, tuntuu ettei oloni helpottanut yhtään.