Olen tässä muutamana päivänä taas innostunut selkounista ja jotenkin yrittänyt semmoista saada... Jes, viime yönä onnistui kyllä ilman mitään vippaskonsteja...

Ensin olin normaalissa unessa, ja olin etsimässä jossain hyvin labyrinttimaisessa isossa rakennuksessa, joku hotelli tai ostari se oli, "naisten vessaa, jossa on ennustajan kuva". Sitä ei näyttänyt löytyvän millään, vaikka noudatin ohjeita, mutta käytävällä ei vain ollut sellaista ovea jossa olisi kuvattu symboli (vanhan naisen siluetti). Hommaa ei helpottanut yhtään se, että joku jostain syystä jahtasi minua/meitä. Lisäksi monella hotellin asiakkaalla näytti olevan meille jotain asiaa ja tulivat minulle puhumaan ja häiritsemään.

Saatoin huomata unenomaisuuden siitä, että eräällä minua puhutelleella henkilöllä oli ensin pieni parta, ja yhtäkkiä partaa ei enää ollut lainkaan. Ihmettelin ääneen, että sinullahan oli äsken parta, kuinka nopeasti sen muka leikkasit. Sitten se iski. Tämä on unta! Aika vänkä tunne, jota ei koekaan usein. Varmistukseksi tein saman kuin Vanilla Sky -elokuvassa (jonka katsoin aika vasta), että ajattelin kaikkien olevan hiljaa, ja niin hotelliaulan normaali puheensorina hiljeni sekunnin sadasosassa täydeksi hiljaisuudeksi. Tämä oli jännittävää myös siksi, että niissä parissa selkounessa mitä olen ennen nähnyt, en ole pyrkynyt hallitsemaan ja muokkaamaan unimaailmaa, vaan olen vain käyttänyt hyödyksi sen mahdollisuuksia. No, minä päätin että minä olen nyt sepelara (papukaijalaji, josta itse erityisesti tykkään). Tosin yhäkään itse en näe itseäni minään erityisenä, näin itseni ihmisenä mutta tiedän että muut näkevät minut sinä minä haluan.

Selkounen ansiosta myös lentäminen oli helpompaa kuin normaalisti. Normaalisti unessa lentäessä joudun kamalasti räpyttelemään käsiäni ja tekemään työtä, nyt tiesin tämän olevan unta, joten räpäytin silloin tällöin käsiäni/siipiäni ja kunhan keskityin pysymään ilmassa, pysyin. Olin tässä välissä vielä ihmisen kokoinen, ja yritin lentää ulos hotelliaulan tuuletusikkunasta, mutten mahtunut. Onneksi tiesin olevani selkounessa, joten lensin lasista läpi, lasin rikkoutumatta. Sitten menin "omistajani" luokse, ja tässä välissä alan jo unohtaa että olen selkounessa, mutta olin silti papukaijana, mikä oli mukavaa... Häsläilin papukaijana hetkisen, kunnes taisin herätä tai jotain, tai en muuten vaan enää muista mitä tein sen jälkeen...