Viime yönä unessa sattui ja tapahtui, mutta jälleen iso osa unohtui. Muistamassani osassa oli  kevät eikä teillä ollut enää lumia mutta maa oli märkä. Oulun keskustassa oli vapaana villi lapsi, johon suhtauduttiin kuin kulkukoiraan: se pitäisi saada kiinni, muttei kukaan oikeastaan siitä välittänyt kuin omastaan (tai kuin oikeassa elämässä vapaana juoksevasta, likaisesta ja eläinmäisestä 3-vuotiaasta lapsesta huolehdittaisi). Lapsi oli likainen, laiha ja arka eikä osannut puhua. Se ei ottanut ihmisiltä ruokaa vaan söi roskiksista ja juoksi todella nopeasti karkuun. Kuitenkin eräs koiranomistaja sai lapsen lähestymään koiransa avulla, ja minä menin hiljaa kyyryssä siihen lähelle. Koiraa kohti utelias lapsi tuli lähelle, ja minä heitin silmukan lapsen kaulaan. Silmukka kiristyi ja lapsi säikähti ja huusi kuin syötävä, sätki ja potki, yritti paeta mutta kaatui maahan koska silmukka oli kaulan ympärillä.Sain siitä vedettyä lapsen syliin, jossa se sitten rauhoittui eikä yrittänytkään kuitenkaan minua vahingoittaa. Siitä sitten sain kannettua lapsosen jonnekin asialliseen turvapaikkaan.