Hoh. Olipa vaihtoehtoinen universumimaailma. Siinä oli ihan normaalia, että normaalit ihmiset kokoontuivat suurina joukkoina rannalla viettämään aikaa ihan illallakin. Oli aina kesä. Kuuluin perheineni alimpaan "kastiin", kerjäläisiin. Olin nuori tyttö. Elinkeinonamme oli kerätä normaalien ihmisten jäljiltä jakoavaimia, jotka olivat kuin palautuspulloja oikeassa maailmassa. Piti olla varovainen, ettei ärsyttänyt ylempiarvoisia ihmisiä, koska niillä oli oikeudet pahoinpidellä alempiaan. Jossain välissä minä tein kuitenkin jotain, että koko väkijoukko raivostui ja alkoi heitellä minua jakoavaimilla, jotka särkyivät kuin lasi osuessaan kiviin ja puihin. Menin rannalla olevan kyltin taakse piiloon mistä "Ystävällinen Muukalainen" pelasti minut mustan autonsa kyytiin.

Olin autossa vielä vähän järkyttynyt, mutta vähitellen muutuin normaaliksi ja maailmakin muuttui enemmän normaaliksi. Jossain välissä olinkin meidän autotallissa, muttei se unessa ollut meidän taloa ollenkaan, vaan jonkun tuttuni. Tuttuni oli jotenkin vähän tärähtänyt, ja yritti herättää kuollutta kotkaa henkiin. Aika epäilyttävällä tavalla. Hän nimittäin olin murskannut koko kotkan tehosekoittimessa (onneksi en ollut todistamassa sitä), ja sitten hän valutti kotka-mönjää tätä varten rakennetussa liukumäessä, jolloin mössöön tuli ilmaa, ja tällä "ilmauksella" kotka ehkä joskus pystyisi vielä lentämään. Siinä ei ollut mitään järkeä, ja se oli vähän pelottavaakin, mutta se tuttuni oli sen jutun kanssa niin tosissaan ettei sitä kehdannut mennä kyseenalaistamaankaan.