Olin jossain kauppakeskuksessa, jossa kaikki kaupat oli pieniä, ja esillä samaan malliin kuin eläinmessuilla on ne liikkeiden kojut. Siellä oli kolme eläinkauppaa, ja yhdestä niistä ostin omille linnuille hirssiä. Kävellessäni siellä hirssi kourassa, samasta kaupasta karkasi myytävä, mutta täysin kesy undulaatti syömään niitä hirssejä. Olin jo lähempänä toista eläinkauppaa, ja jostain syystä menin sinne, että ottavatko undulaatin takaisin. Eivät ottaneet, mutta opastivat meikät eläinkauppaan, joka oli samaa ketjua kuin se mistä undu alunperin karkasi. Myyjiä oli kaksi, joku nuori nainen ja Ewan McGregorin näköinen mies. :D Nainen oli tietävän oloinen, mutta silti nosti kesyn undulaatin rajusti sormeltani pois, undulaatin poskesta roikottaen! Aloin siinä ystävällisesti kertomaan, että undulaatti olisi kyllä mieluusti hypännyt sormelle, viimeistään hirssin perässä, eikä sitä olisi tarvinut alkaa repiä poskesta! Yritin olla mahdollisimman ystävällinen ja olla vähättelemättä eläinkauppiaiden tietämystä eläimistä (ja positiivisesta vahvistamisesta), mutta nainen silti alkoi itkemään ja lähti pois. Myös mies oli heikkona, ja kyyneleet silmissä käski minun lopettaa huutamisen (en ollut edes korottanut ääntäni normaalista) ja lähtemään kaupasta. Lähdin, mutta pian nainen kutsui minut takaisin tanssimaan liikkeeseen Duudsoni-Jukan kanssa. :D

En kuitenkaan oikeasti tanssinut, vaan uni meni liian sekavaksi. Jossain vaiheessa muutuin aina tietyin väliajoin lepakoksi ja lentelin ympäriinsä ja ihmiset olivat peloissaan huhuu. :D Jossain välissä leikittiin kavereiden kanssa vampyyrihippaa (oltiin ihmismuodossa, mutta kaikilla oli jotain supervoimaa, toinen juoksi nopeasti, toisella oli hullut voimat, toinen osasi kiivetä puuhun oravan lailla). Jossain välissä meidän tehtäväksi tuli sitten pelastaa palavasta metsästä ihmisiä. o.o