Oli hämärtyvä ilta, ja huomasin ennen nukkumaanmenoa terassilla ison papukaijan. Se oli tummanvihreä avoparikaija, jolla oli punaista päälaella ja otsassa. Hiivin sen lähelle ja nappasin pitkästä pyrstöstä kiinni. Olin saanut niin tukevan otteen etteivät sulat irronneet ja sain pyristelevän linnut syliini. Nyt se olikin nuori vihersiipiara. Se ei purrut eikä rimpuillut sylissä paljon ollenkaan.

Menin sisään etsimään sille sopivaa häkkiä. Vaikka oikeassa elämässä minulla on useampikin häkki mihin iso papukaija mahtuisi edes jotenkin päin, unessa kaikki ne olivat kutistuneet ja oli kovan työn takana löytää häkki mihin linnun saisin. Välissä olin tunkenut linnun johonkin keittiön kaappiin odottamaan. Kun linnun vihdoin sai häkkiin, se muuttuikin ihmiseksi! Se kertoi olevansa vanki, joka oli joko tuomittu elämään vankina häkissä, tai vapaana lintuna.

Jossain vaiheessa puuhaillessani omien lintujeni kanssa, huomasin että Samara-neitokakadun pyrstö oli tynkä ja repaleinen, ja lisäksi sen silmät olivat kuivuneet ja kutistuneet nuppineulan pään kokoisiksi, kurttuisiksi ja vaaleiksi!