Huaah, olipa pitkä uni! Mutta muistaako siitä mitään...

No, siinä oltiin ainakin "kaveriporukalla" jossain reissussa aluksi. Meitä oli jotain normaalia jengiä, mutta lisäksi nettituttuja ja pari uutta tyyppiä: skottilainen/brittiläinen John sekä eräs tyttö. Tämän tytön nimeä en edes tiennyt, vaan se oli mukana vähän sillä hengellä kuin jos lukiossa tehtäisi ryhmätyötä, ja muut ryhmässä olisi tuttuja paitsi tämä tyttö. Jokainen yritti kohteliaisuudesta yrittää tehdä sen olon tervetulleeksi, muttei sen kanssa kovin osannut jutella mistään. Tällä kokoonpanolla olimme jossain matkalla, ja ainakin mitä muistan, meidän piti yöpyä laivalla. Se oli hyvin vanha merirosvomainen laiva, jonka puurunko natisi laivan kallistellessa aallokossa. Sisällä oli hyvin kosteaa. Meidän nukkumapaikkamme oli ihan tilava, iso tila jossa oli kaikille omat noin 150 cm leveät sängyt. Kiva vaan, että se oli jossain ruumassa, ja kannen läpi oli joidenkin sänkyihin tihkunut pisaroita. Annoin muiden valita ensin, sillä minulla oli vedenpitävä peitto mukanani, joten voisin tarpeentullen nukkua myös kosteassa pedissä. Sänkyjä oli kuitenkin niin monta, ettei kukaan joutunut nukkumaan ilmeisen märässä sängyssä. Outo yksityiskohta: Näin "hämähäkkilelun", ja kysyin (unessa) hämähäkkikammoiselta kaveriltani Annilta, että pitääkö sitä siirtää. Anni olisi siitä kiitollinen, joten siirsin kissan kokoisen hämähäkkipehmolelun kauemmas. Oikeasti se ei mikään hämähäkki ollut, vaan pehmolelu kanarialintu. :D

Jossain välissä emme enää yllättäen olleetkaan laivassa, vaan vanhan mummon majoituksessa. Tiesin, että eräs nettituttuni oli töissä siinä lähellä, joten karkasin majoitustilasta että pääsisin tätä nettituttua tapaamaan. Olin saanut hyvät ohjeet ja katsonut vielä Google mapsista että missä paikka on, joten sinne oli helppo osata. Sinne piti vain mennä vesibussilla, joka oli unessani jokea pitkin menevä pitkä haitaribussi! Aika vänkä laite. :p Pääsin muka perille, mutta tuttuni ei ollutkaan siellä. Lähdin muka takaisin vesibussille, kun näin tuttuni siinä vesibussipysäkillä odottamassa. Juttelimme jotain turhaa ja lähdimme kävelemään minun majoituspaikkaani päin. Kysyin, eikö hänen pitäisi vielä jatkaa töitä mutta kuulemma sillä ei ollut niin kiire... Jossain välissä istuttiin matalalle aidalle, ja jostain syystä horjahdin siitä selälleni maahan, jalat yhä aidalla. Tuttuni yritti kiskoa minua ylös mutta minua nauratti niin paljon etten aluksi voinut edes nousta. Pääsin kuitenkin lopulta ylös ja sain kerättyä itseni...

Enpä tiedä mitä tässä välissä tapahtui, sillä olin jälleen matkaseurueeni kanssa. Olimme jossain ostarilla kai, shoppailemassa kuten jokaiseen oikeaoppiseen reissuun ilmeisesti kuuluu. Joku pikkupoika oli avannut myynnissä olevan saippuakuplajutun. Se oli jotain tiivistettä sille saippuakupla-aineelle, joten kun poika puhalsi siitä kuplan, kupla oli iso, ilmapalloakin isompi, ja hyvin kestävä. Se kesti kosketuksen, pompottelua ja todella kovaa puristelua myös. Rutistelin kuplaa ja leikin sillä aikani, kunnes huomasin että käteni olivat kuplasta tarttuneen paksun nesteen kyllästämät. Kun hieman lisäsin vettä, eli kastelin käsiäni, pystyin tekemään käsilläni äärettömän paljon kuplia pelkästään muodostamalla sormillani ympyrän ja heilumalla ympäriinsä. Olipa hienoa. :D