Olimme kavereiden kanssa jossain kaupungin massatapahtumassa. Porukkaa oli paljon ja ilma kohtuullisen lämmin. Jossain vaiheessa väkijoukkoa minut pysäytti joku tyyppi, joka oli ollut samassa koulussa muka minun kanssani. Hän tunnusti rakkautensa minua kohtaan, ja samalla minullakin jostain syystä heräsi ihastus kyseistä henkilöä kohtaan. Emme edes kulkeneet unessa yhdessä ollenkaan, vaan välillä huomasin hänen katsovan minua kauempaa ihastelevin silmin ja lempeä hymy kasvoillaan.

Osallistuin kavereiden kanssa johonkin "rynnimiskilpailuun", jossa oli tarkoitus lähteä samalta lähtöviivalta ja mennä avoautossa olevan miehen luo ja pyytää häneltä palkintoa. Ensimmäiset kymmenen saivat palkinnot. Tosin palkinto oli hieman huono... Nimittäin alennus- ja ilmaiskuponkeja papukaijatapahtumiin... Englannissa! Matkat ei tietenkään kuuluneet voittoon. :( Ainoa mihin niillä pääsi Suomessa, oli joku eläinmuseo.

Niinpä menin sinne eläinmuseoon. Se sijaitsi jonkun kauppakeskuksen sisällä. Näytillä oli kylläkin vain kaksi otusta: merikotkan poikanen (elävä, pesässä kököttävä, se oli lasiseinän takana) ja "pääkallokorento". Se oli noin puolen metrin pituinen sudenkorento, jonka siipien kärjissä oli pääkallon kuvat. (Ks. myös pääkallokiitäjä, perhonen jolla on oikeasti pääkallon kuva selässään.) Pääkallo kehittyi vähitellen ja sen ilme, koko ja sukupuoli muuttuivat kun korennon siipien suomut vaihtuivat luonnollisesti.

Kauppakeskuksessa kävin myös lelupuolella leikkimässä. Siellä oli "vapaana" erilaisia robottileluja jotka liikkuivat kaupan lattialla ja ääntelivät. Tässä vaiheessa jälleen tuo ihastus kurkki jostain hyllyn takaa ja yritti mennä piiloon kuten minäkin. Jotain vammailtiin siinä välimatkan päässä, kunnes ihastus tuli luokse ja minä vitsillä nauraen ja hymyillen sanoin "Tyhmä!". Siitäkös tuo tyyppi vetäisi hernemaissipaprikat nenäänsä ja sanoi, ettei halua olla kanssani koska "en arvosta häntä." Tietty siinä oli katkeruutta, koska eihän hänen rakkautensa minua kohtaan mennyt pois, mutta aatteellisista syistä ei halunnut minun kanssa olla. Oma ihastukseni säilyi mutta koska Minähän en anele, niin en mennyt pyytämään anteeksi tekoani sitten.