Höh, oli taas mahtava uni vaan jäikö mieleen... Ainakin yhdessä kohdassa olin jossain isossa aitauksessa monien ja monien koirien kanssa. Siellä oli myös elävänä askartelemani otus. Koirat pian kaivoivat aidan ali tunnelin, ja kymmenet, elleivät sadatkin koirat karanneet villinä, tiiviinä laumana. Ne juoksivat loputtoman väsymättömästi, kun huolestuneet omistajat yrittivät saada omaa koiraansa takaisin. Ne olivat kuin villikoiria, ne eivät välittäneet ihmisen käskyistä eivät ruoasta, mutteivat kiinni jääneet kyllä purreetkaan. Minulla taas oli ajatukset jotenkin yhteydessä koiralauman liikkeisiin, ja sain "kaiun" että pian lauma olisi läheisellä metsäaukealla. Muutuin jotenkin joksikin isovillakoiraksi, ja lähdin pinkomaan koiralaumaa kohti johdattaen ihmisiä sinne. Koiralauma jäi ihmisten saartamaksi ja hyvin moni koira päätyi takaisin omistajalleen.

Palasin kotiin ja menin suihkuun. Jostain syystä meidän suihkuhuoneen seinälle kerättiin joulukortteja, ja siellä oli joku 35 vuotta vanha joulukortti, jossa joku meidän tuttava toivotti hyvää joulua papukaijojensa (avoparikaijoja) kanssa. Menin jonnekin ostarille, ja siellä oli lintututtuni Mia, joka oikeassa elämässä omistaa muutaman avoparikaijan, mm. Edi-naaraan. Kerroin Mialle (jostain syystä englanniksi) joulukortista, että siinä oli muiden lintujen ohella Edi! Unessa Edin historia oli epäselvää ja sitä oli yritetty selvittää vaikka kuinka kauan (oikeasti Edi on aika nuori ja kasvattajalta peräisin). Muistelin vielä kortin lähettäjää ja sain muistettua nimen. Otimme yhteyttä tähän henkilöön ja pian hänkin tuli ostarille ja oli niin innoissaan että Edi oli "löytynyt", Mia oli taas innoissaan kun Edin historiaa voitaisi selvittää entisen omistajan avulla. Edin entinen omistaja, vanhahko nainen selitti, että hän oli omistanut Edin ja muita avoparikaijoja, mm. Remu- nimisen koiraan, vuosikymmeniä sitten mutta oli jostain traagisesta syystä joutunut luopumaan niistä.