En muista unen alusta paljoa... Jossain välissä olin kuitenkin meidän terassilla kotona. Siellä oli joitain 5-6 -vuotiaita lapsia joista osa oli tosi pahasuisia ja hakkasi toisiaan. Itse sitten päätin ojentaa niitä paria ilkeää. Ne ottivat minut tosissaan kun puhuin niille tiukasti kuin vertaiselleni, enkä leperrellyt hennolla äänellä että "Ei nyt Pertti-Pirkkoa saa lapiolla lyödä voi voi voi voi..." Selitin ehkä vähän liiankin monimutkaisia sanoja käyttäen, mutta ilmeisesti viesti menikin perille kertaheitolla. Lapset halusivat että laulaisin niille ja kertoisin tarinan. Improvisoin lennosta tarinan joka sisälsi muutaman laulun. Aika hyviä lauluja ne oli, lapset olivat innoissaan. Tosin improvisointi kolahti omaan nilkkaan, sillä kohta lapset pyysivät kuulla laulut uudestaan... enkä enää muistanut miten ne meni!

Pääsin kuitenkin pois pälkähästä, sillä meidän talossa oli tulipalo! Se oli alkanut minun huoneestani, jota oikeastikin on lähellä rottien huone ja lintuhuone. Olin ihan paineessa, ja huusin iskälle että ehdinkö käydä pelastamassa eläimet! Kuulemma ehdin, joten rynnin savuun ja tuleen. Tuli näytti pehmeältä eikä se polttanut, oli vain vähän epämukavasti kuumottava. Leikit olivat pehmeäreunaiset, kuin suurennettuja kynttilänliekkejä eivätkä ne olleet kuin vaakasuorilla pinnoilla, ja puoli metriä korkeat. Savua oli, muttei niin paljon että se olisi vaikeuttanut näkemistä tai hengittämistä. Rotat sain helposti häkistä kuljetuskoppaansa, villien lintujen kanssa oli enemmän ongelmaa. Ne olivat jostain syystä lintuhuoneen sijaan minun huoneessani ja Möykky oli jo kuollut savusta. :( Pelastin kaksi muuta lintuani häkkiin. Sain ne helposti kiinni sillä ne olivat savusta kovin tokkurassa.

Lähdin siitä sitten jonnekin evakuointipaikkaan, mutten tiedä minne lemmikit jätin... Olin jonkun kaverini kanssa liikenteessä. Kävelimme jonkun metrotunnelin läpi, kun joku muu evakuoitava, joku laiha, aika pitkä mies koko ajan vahingossa käveli meidän päälle. Vaikka me yritettiin vaihtaa puolta tien toiselle puolelle, se silti tuli meidän perään. Yritin jopa töniä miestä poispäin, mutta olin liian heikko... Kun avasin sanaisen arkkuni ja aloin moittimaan miestä, miksi hän kävelee meidän päälle koko ajan. Hän sai mumistua, että joku pahis on tulossa valtaamaan maailman/Suomen/tämän alueen, ja hän on viimeisillä voimillaan tullut meitä varoittamaan tästä...

En muista miten päädyin seuraavaan kohtaan, mutta ilmeisesti nyt ihmiset olivat kerääntyneet johonkin väestönsuojaan yhteen. Katsoimme siellä vaan elokuvia. Osa ihmisistä, minä mukaanlukien, oli papukaijoja! Olin itse ruusukaijanen, eli ihan pieni papukaija. Näin itseni kuitenkin ihmisenä, mutta kun katsoin peiliin, olinkin ruusukaijanen. Jee. :D Siinä sitten testailin kaijasen kaunista ääntäni ja käskin muiden kuunnella. x)