Unessa olin Annella (kaveri) käymässä, muttei se kyllä niiden koti ollut. Niillä oli aika paljon lemmikkejä, mm. kaksi kääpiövuohta. <3 Niille oli omistettu melkein puolet talosta, ja vaikkei sitä puolta ollut mitenkään aidattu, niin ne pysyi sillä omalla puolellaan, olihan siellä niille kaikkea hauskaa tekemistä. Oli ne kyllä söpöjä, joitain cockerspanielin kokoisia. n_n Jossain välissä sinne sisälle tuli ulkoa kylmästä märkä ja ohutkarvainen koira (turkki oli kyllä muutaman sentin pituinen, mutta todella ohut!).  Kampasin sen koiran ja sen omistajat tulivat kohta hakemaan sen, kun se oli niiltä karannut.

Jossain välissä olin kavereiden kanssa poreammeessa, vaatteet päällä tosin, ja katsottiin jotain Pelkokerrointa ihan livenä. Siinä ne meidän edessä kilpaili. Kuitenkin meikän oli ihan pakko lähteä hakemaan "joku juttu" jostain sieltä Annen talosta. Päädyin isoon, viileään, hämärään halliin, jossa oli kaikkea massavarastorompetta, sekä iso iso lintuhäkki (siis yhtä iso kuin Korkeasaaren papukaijojen ulkohäkit), jossa oli muutamia papukaijoja: kultatöyhtökakadu, neitokakaduja, ecuadorinaranen ja kauluskaija. Saattoi olla muitakin, mutta nuo näin. Ne kaikki muut isoa kakadua lukuunottamatta oli ihan zombeja: ne vain jököttivät paikallaan, eivät sairaan näköisinä, silmät auki ja räpsyen mutta eivät liikuneet milliäkään muuten.

Jonna (kaveri/lintutyyppi) tuli hakemaan minut sieltä setäni autolla, joka oli unessa ihan romuna, sillä pystyi hädin tuskin ajamaan. Ihan kuin joku panssarivaunu olisi ajanut sen perän päältä. Kerroin Jonnalle niistä linnuista, kuinka ne oli ihan zombeja ja tunnelma oli kireä. Lähdettiin äkkiä pois, koska oltiin siellä oikeastaan luvatta. Ruttaantuneesta peräkontista alkoi kuitenkin kuulua papukaijan ääniä, ja pelkäsin että siellä takapenkillä oli ollut lintuhäkki lintuineen ennen kuin joku oli rutannut sen. Vihdoin päästiin perille jonnekin, auto kun oli hajoamispisteessa ja puhissut ja pörissyt uhkaavasti koko matkan. Setäni ja isäni auttoivat poistamaan rojua auton takaosasta että saataisi se papukaija vielä elävänä pois sieltä. En meinannut löytää sitä, koska ääneen lähteen paikka tuntui muuttuvan aina, mutta lopulta isäni löysi sen. Se olikin päälle jäänyt ja ääntelemään jumittanut papukaijalelu!