Olipa kiva nähdä unta, jossa oli joku muu kuin oma itsensä. :D
 
Ainakin jossain välissä unta olin oma itseni, olin kai jossain elokuvan kuvauksissa. Siinä toimintaelokuvan päähenkilö juoksi pahiksia karkuun lelukaupassa. Yhtä hyllyltä putoavaa lelua näytteli elävä kaka-papukaija, joka on uhanalainen. Ihmettelin, miksi niiden piti ottaa oikea, uhanalainen papukaija näyttelemään putoavaa lelua... 
 
Jossain välissä juoksin jotain tyyppejä karkuun muiden kanssa, ja olin pakotettu hyppäämään ikkunasta mereen. Vesi ei ollut epämiellyttävän kylmää tai oikeastaan minkään lämpöistä. Pudotuksen voimasta upposin syvemmälle ja syvemmälle. Lopulta en enää jaksanut pidättää hengitystäni, ja vaikka sain uitua jo hieman pinnalle päin, jouduin hengittämään sisäänpäin. Hengittäminen vedessä oli raskasta ja muistutti hyvin paljon aiempia kokemuksia mitä on ollut unissa veden alla hengittämisestä. Siinä vaiheessa tajusin, että tämän täytyy olla unta, sillä pystyn hengittämään veden alla, mutta unohdin tämän ajatuksen heti kun pääsin oikeasti pinnalle hengittämään.
 
Unen viimeisessä 'kappaleessa' olin jonkun perheen tyttö, perhettä en tuntenut, se ei siis ollut oma, oikea perheeni. Jotenkin sieluni ja ajatukseni siirtyivät perheen koiran ruumiiseen, kultaiseen noutajaan, ja se tytön ruumin kaatui elottomana maahan. Hautasin tytön ruumiin kotipihan puutarhaan ja jatkoin elämääni koirana. Pian kuitenkin heräsi huoli siitä tytöstä, sillä perhe ei tiennyt että minä, koira, olinkin se tytär. Pian perheen isä löysikin tytön ruumiin puutarhasta. Ja kun se olikin jo löydetty, aloin auttaa kaivamisessa. Jostain perhe päätteli, että koira, minä, olin tappanut sen tytön, eikä minulle oltu kamalan iloisia. En osannut puhua tai muuten osoittaa että olin yhä se tytär, vain koiran ruumiissa. Niinpä koiralle oltiin huiman vihaisia tytön tappamisesta, ja tavallaanhan minä olinkin tytön ruumiin 'tappanut'. En osaa selittää. :P
 

Kuitenkin, perhe oli todella vihainen, joten juoduin arestiin sisälle pieneen häkkiin. Naapurinani oli hamsteri, joka tosin oli välillä tarantella. Hamsterikin oli arestissa jostain syystä, mutta se oli keksinyt, kuinka häkki avataan. Se opetti minullekin, kuinka häkki avataan, ja saatoimme olla vapaana kun perhe ei ollut paikalla. Unohdin kuitenkin pian arestin ja perhe tulikin kotiin minun ollessa vapaana. Yritin ensin piilotella pöytien yms. alla, ja lopulta uskaltauduin hiljaa ja huomiota herättämättä liikkumaan. Kun en kiinnittänyt huomiota ihmisiin, he eivät huomioineet minua arestia vaativana, vaan sivuttivat täysin. Jossain välissä perheen äiti muisti että minä kuuluisin arestiin, ja alkoi huutaa minulle! Lähdin äkkiä ovesta ulos juoksemaan, ja tässä välissä olinkin Bolt, Disneyn samannimisestä elokuvasta. Juoksin ja juoksin ja juoksin, ja perheen nuori poika juoksi perässäni huutaen nimeäni (tai siis koiran nimeä, jota en muista). Pian tuuperruin pöyheään nurmikkoon kun olin täysin uuvuksissa juoksemisesta, ja poika tuli luokseni itkuisena ja huolissaan. Tässä välissä heräsinkin.