Maailmanlopun meininki. Olin Miljalla (kaveri), jossa oli jotkut juhlantapaiset. Paljon porukkaa, tuttuja ja tuntemattomia. Yhtäkkiä tulee varoitus: teillä on minuutti aikaa pakata ja sitten laiva lähtee. Se oli kuin Nooan arkki, joka pelastaisi tulvalta. Jos ei ehtinyt, ei ehtinyt ja sillä selvä. Pakkasin jotenkin, koska ihmeellisesti huoneeni olikin Miljan talossa. Sain pakattua ehkä minuutissa ja vähän yli, mutta talossa silti vilisi ihmisiä. Kohta oli kulunut jo puoli tuntia tuosta kohtalokkaasta kuulutuksesta, mutta porukka vaan palloili ympäriinsä oikein tietämättä mitä tehdä. Näköjään mitään vaaraa ei ollutkaan ja minua ärsytti kun luulin kuolevani ja olin turhaan raahannut jättimäistä kassia tavaraa mukanani.

Miljalla sen sijaan pidettiinkin jotkut pippalot, kuin lasten synttärijuhlat, joissa on erilaisia kisoja ja tehtäviä. Minä ja parini (en muista kuka se oli) oltiin kuitenkin viimeiset ja kun meidän vuoromme vihdoin koitti, emme millään tajunneet mitä tehdä. Edessämme oli kaksi pomppulinnamaista patjaa, joissa pystyi pomppimaan. Ensimmäisen päällä oli kamalasti palloja. Meille ei kerrottu mitään ohjeita, joten yritimme kaikkea: kerätä pallot, heitellä niitä jonnekin yms. Kuin salama kirkkaalta taivaalta kuitenkin tajusin, että ne pallot oli vain hämäystä! Oikeasti meidän piti hypätä ensimmäisen pomppupatjan avulla toiselle! Niinpä otimme vauhdit ja hyppäsimme selällemme toiselle patjalle, joka antoi täysin periksi kuin pumpuli ja me vain upposimme sinne hellästi. :D