Hui hitsi mikä uni! Muistin sen ainakin aamulla selkeästi, saas nähdä paljonko on ehtinyt kadota...

Olin ainakin jossain unen vaiheessa jossain todellisuudessa, jossa tämä maailma ja Glee-maailma olivat sekoittuneet! <3 Olin itse Kurt, eli siis pieni kiusattu homopoika. Kiusaajani Dave oli unessa samalla luokalla kanssani. Kuin ala-asteella, opettaja arpoi istumajärjestyksen luokassa. Pulpetit olivat pareittain, ja suoraan minun viereeni ei päätynyt ketään. Pienen raon toiselle puolelle päätyi kuitenkin kiusaaja Dave. Pyysin opettajaa vaihtamaan järjestyksen, ja opettaja Will Schuester suostui. Onni ei kuitenkaan osunut kohdalle sen enempää, sillä Dave päätyi silti turhan lähelle minua. Sain sääliviä katseita mm. Finniltä ja muilta. Halusin vielä vaihtaa paikkaani, mutta opettaja ei enää antanut. Karkasin käytävälle.

Koulumme oli kuin Zeppelin-kauppakeskus. Siellä oli leveät käytävät ja valtavan kokoiset eteiset (siis kouluksi). Jätin epähuomiossa takkini aulaan ja jouduin palaamaan takaisin hakemaan sitä. Takkini oli ollut upouusi, punaruskea. Sen tilalla, täsmälleen samassa paikassa oli vihreä-musta, ränsistynyt takki, joka oli kyllä saman mallinen kuin omani. Kääntelin takkia, siinä oli Luihuisen logo. Todellisuuteen oli siis sekoittunut vielä yksi elementti: Tylypahka. Olin varma, että joku kurja luihuinen oli vaihtanut oman rääsynsä minun uuteen takkiini. En kuitenkaan osannut tehdä juuri mitään saadakseni takkini takaisin, sillä pelkäsin että minut hakattaisi jos kantelisin opettajille.

Jossain välissä todellisuus muuttui jälleen, ja sen muut elementit lähinnä huomaamatta haihtuivat pois, ja nyt se sijoittui jonnekin jossa normaali maailma ja Simpsonit-maailma sekoittuivat. Olin kai nyt Lisa Simpson. Koulussa teen myyminen ja juominen oli kiellettyä, mutta koska en pitänyt kahvista, päätin aloittaa teen tarjoilemisen salaa. Perustin koulun kellariin Homerin kanssa pienen, salaisen kahvion. Lauleskelin koulun käytävillä pientä laulua, jonka sanoman vain oppilaat ymmärsivät ja osasivat tulla nauttimaan teetä salapaikkaan. Yhteishenki oli niin voimakas, että pystyin luottamaan ettei kukaan oppilaista menisi kantelemaan. Valitettavasti rehtori Skinner kuunteli laulun sanat liian tarkkaan, ja pientä salapoliisintyötä tehtyään jäinkin kiinni. :( En muista rangaistustani.

Viimeisimmässä osassa unta olin jo oma itseni ja todellisuus oli tämä todellisuus, tosin tietenkin unimaailmassa. Meillä oli aiemmin ollut pieni, muutamasta pienestä laudanpalasesta koostunut maskotti, joka oli jotenkin kummasti elossa. Se oli ketjulla kiinni marjapensaassa ja se oli ihan kiltti ja mukava. Ulkonäöltään se muistutti parista laudanpätkästä koostunutta simpukkaa, eli käytännössä koko otus oli vain suuta. Jotenkin se pomppi menemään. Vapautimme otuksen ketjusta, sillä sen piti saada kiinni joku pahis. Lautaotuksella oli kuitenkin erikoisvoima: jos sitä heitti jollain, sen sijaan että se olisi kärsinyt vahinkoa, se otti heitetyn esineen osaksi itseään. Pahis heitti sitä karhunraudoilla, joten  lautaotus sai itselleen kutakuinkin maailman tehokkaimmat tekohampaat! Karhunrautoihin kuuluu myös epärehellisyyden elementti (jos tietää miten ne toimii, ymmärrättehän), joten lautaotus ei enää ollutkaan yksimielisesti meidän puolellamme...

Yritin sitten kiivetä puuhun karkuun hampaillaan napsivaa lautaotusta. Jotenkin otuskin pääsi osittain puuhun, mutta ilman raajoja se ei päässyt etenemään kovinkaan nopeasti. Yritin heitellä sitä pois oksilla, mutta se otti vain oksat osaksi itseään! Jossain välissä joku heitti otusta sirkkelillä, joten siitä tuli entistäkin vaarallisempi! Nyt se oli jo suunnilteen ihmisen kokoinen, ja sen suu oli pyöreä ja hampaina sirkkelin teriä jotenkin. Ja sinne puuhunhan se meikää jahtasi. Se yritti kiivetä köyttä pitkin siinne, mutta potkin sen köyden irti puusta. En muista mitä sitten kävi kyllä... Heräsin siihen kun joku unessa tönäisi minua kovasti selkään.