Mistä näitä seikkailurataunia oikein tulee? :D No, alku unessa oli, että noin 20-henkinen porukka oli valittu kilpailuun. Mukana oli myös tuttujani, ainakin Milja ja kai joitain vanhoja luokkakavereita. Osa tehtävistä oli pari-/ryhmätehtäviä. Ensimmäisenä "tehtävänä" oli järjestäytyä elokuvasaliin, ottaa karkkia, juotavaa, jne. ja maltillisesti katsoa elokuva Paranormal Activity 3.  Tämä ei ollutkaan ihan helppo koettelemus, sillä aina tuli jotain häiriöitä, mm. salissa oli vessakoppi, jossa kaikki ravasivat vuorotellen.

Ilmeisesti tehtäväradan ideana oli, että ketään ei hylättäisi kesken, vaan vasta ihan lopuksi julistettaisi se, joka on suoriutunut tehtävistä parhaiten. En muista tarkalleen mitä elokuvateatterikohdan jälkeen kävi, mutta jossain välissä sen jälkeen olimme jossain hotellia tai koulua muistuttavassa rakennuksessa, ja käytävillä oli erilaisia tehtäviä suoritettavana. Osa oli semmoisia "Hullut japanilaiset" -ohjelman tyylisiä, eli väistellä heiluvia tekonahkapötköjä jne. eli aika ennalta-arvattavia, tai kiivetä liukkaan mäen huipulle.

Vaikein kohta oli kohta, jossa maailma muuttui pelimäiseksi, eli siinä ei pelattu omana itsenään vaan se oli pelkkää simulaatiota. Tavoitteena oli päästä ruokalaan, mutta matkalla oli näiden esteiden lisäksi joitain zombeja! Ei mitään verisiä tms. vaan ihan vaan kalpeita ja öliseviä. Ne eivät vahingoittaneet oikeasti, vaan painoivat vaan maahan liikuntakyvyttömäksi. Meillä oli aseet, joilla ampua niitä. "Ilmaispanokset", jotka eivät lopu koskaan, olivat kuulapyssyn kuulia, joilla zombeja ampuessa ne taintuivat hetkeksi, mutta nousivat noin puolessa minuutissa takaisin ylös. Tämä oli haastavaa, sillä jokaista zombia piti näillä hentoisilla panoksilla osua monta kymmentä kertaa ennen kuin ne tuupertuivat. Asiaa ei yhtään helpottanut että zombeja oli todella paljon!

Jossain välissä yhteistyön avulla kuitenkin pääsimme Miljan kanssa zombi-simulaation ohi. Nyt oli vuorossa oikea elämä taas. Pääsimme ruokalaan, ja saimme syödä siellä. Tai olisimme saaneet, mutta itse jumiuduin noihin esteisiin liian kauaksi aikaa. Kuitenkin tämä oli onnekasta: ruokailukin oli osa tehtävää, jossa pitäisi valita ruokansa fiksusti. Ruokalasta poistuessa osa ruokailleista oksensi ihan kamalasti sateenkaaren väreissä olevaa oksennusta. xD Poistumisovella istui luurangoksi maalattu mies, joka kuulutti megafonilla jotain tyyliin: "Te kurjat anorektikot jotka menitte syömään vain salaattia, saatte oksentaa sen ulos! Lisäksi yhdessä raaka-aineessa oli myös oksennusainetta! Hahahaha!"

Tämän jälkeen luulin esteiden loppuneen ja jäljellä oli enää loppujuttu, jossa kerrottaisi pisteet ja julistettaisi voittaja. Olin onnellinen, sillä en ollut oksentanut, ja olin saanut säilytettyä vaatteeni kuivina ja kohtuullisen puhtaina. Iloitsin liian aikaisin, sillä juhlapaikalle oli monta reittiä valittavanaan. Kun valitsi yhden, ei enää päässyt perääntymään. Valinta tehtiin sokkona, joten ei tiennyt millaiselle reitille päätyisi ennen kuin olisi liian myöhäistä vaihtaa. Itse kuivista vaatteistani iloisena päädyin tietenkin reitille, joka piti laskea alas vesiliukumäkeä pitkin... Ei ollut kamalan nautinnollista vaatteet päällä. :P