Pidin unessa hurjat synttärijuhlat. Valitettavasti ihmiset tulivat sinne vain syömään ja juomaan hetkeksi ja lähtivät heti tultuaan kylläisiksi. En ollut siis erityisen suosittu, mutta ihmiset tulivat ruoan tähden. Jossain vaiheessa olin ihan hukassa, minulla oli hädin tuskin vaatteet päällä, ei avaimia, lompakkoa, kännykkää enkä edes tiennyt kunnolla missä asuin. Minulla oli enää kaksi kaveriani mukanani, mutta koska toinen heistä osti luottokortillani kaikkea kallista vaikka kielsin, suutuin heillekin ja lähdin yksin kävelemään jonnekin.

En tiennyt missä asuin, joten harhailin vain ympäriinsä. Päädyin jonnekin päin Kempelettä, missä asuin oikeasti yli kymmenen vuotta sitten. Menin siihen naapuriin, ja pyysin jäädä siihen pihalle odottamaan, josko joku perheeni jäsen osaisi tulla etsimään minua sieltä. Ja niin sinne saapui kaikkea väkeä: kavereita, sukulaisia, tuttuja, nettituttuja, muttei perhettä. Sinne kuskautui jopa jonkun lemmikkipapukaijat, mutta perhettäni ei  näkynyt missään.