Unessa olin jossain Ainolan puistossa, ja siellä oli kesä, lämmin ja paljon ihmisiä. Huomasin, että yhdellä vähän vajaalta vaikuttavalla naisella roikkui repun hihnasta takajalan kynnestä kiinni jäänyt preeriakoira. o.o Menin siihen, että miksi tuo jyrsijä on tuossa, sehän kärsii kun joutuu vaan roikkumaan siinä. Nainen vastasi välinpitämättömästi, että se oli jäänyt siihen kiinni kun oli lähtenyt yliopistolta (preeriakoira oli siellä yhtenä maskottina tai tutkimuskohteena, ei kuitenkaan kovin tärkeänä, koska niillä oli niitä enemmänkin). Kysyin, että eikö sitä voisi ottaa irti, ennenkuin vaikka kynsi repeää tms. Nainen vastasi yhtä välinpitämättömään sävyyn, että ei itse saanut sitä irti. Siihen tuli joku mummeli auttamaan, ja kun minä tuin preeriakoiran vartaloa, mummeli irrotti kynnen. Olisihan tuo kyllä yhdeltäkin ihmiseltä onnistunut....

Jossain tässä vaiheessa preeriakoira oli muuttunut chinchillaksi, mutten huomannut unessa siinä mitään outoa. Laitoin chinchillan istumaan olkapäälleni, johon se rentoutui ja lopulta nukahti roikkuen niin, että maha oli olkapäällä, pää ja etutassut roippui eteenpäin ja häntä ja takatassut selkään päin. Siinä se pysyi ja nukkui rankan kokemuksen jälkeen vaikka käppäilin ihan normaalisti.

Jossain vaiheessa huomasin, että minunhan pitäisi palauttaa se sinne yliopistolle, mistä se nainen oli sen pois tuonut! Aloin etsiä sitä naista, että kysyisin sen nimeä että voisin kertoa tarkemmin mitä on tapahtunut. Ihmeen kaupalla löysin naisen, ja vaikken missään vaiheessa kai huomannut sen sanovan nimeään, se kertoi kuitenkin että on Alaskan yliopistossa. Olin ihan että voi luoja, joutuisi lähteä palauttamaan sen chinchillan Alaskaan asti! Ja siellähän oli kylmäkin (ilmeisesti ajattelin että joutuisin lähtemään sillä seisomalta, niissä kesävaatteissa).

Soitin sitten sinne Alaskaan, ja niillä ei kuulemma ollut kamalaa kiirettä saada chinsua takaisin, joten menin kotiin sen kanssa. Jossain välissä yksi tuttu oli haalinut itselleen kolme rotan kokoista kissaa (pentuja kuulemma, mutta ihan aikuismaisen solakoita olivat ja ihan käyttäytyivät kuin aikuiset kissat). Minulla oli sitten kotona jostain syystä kaksi undulaatin poikasta nojatuolissa, ja tämä idiootti tuttu ei odottanut että olisin saanut ne undulaatit pois siitä tuolilta, kun jo laittoi kissat siihen. >:( Tietty ne kissat alkoi heti raatelemaan niitä lintuja. Minä yritin ottaa undulaatteja niiltä pois, ja se tuttu vaan katseli vieressä ihan idioottina. Törkkäsin kissoja kauemmas tuolilla, niin tämä imbesillituttu asetteli niitä vaan lähemmäs niitä undulaatteja! >:o Hyvä mieli jäi. Onneksi undulaatit pelastui, vaikka ne olikin vähän shokissa tuon jälkeen...