Uni oli pitkä ja monivaiheinen, mutten muista siitä kuin lopun (ja pahainen herätyskello herätti jälleen).

Unessa siis Miljan koira Zara karkasi. Se juoksenteli ympäriinsä eikä antanut ollenkaan ottaa kiinni tai tullut luokse. Sen seuraan liittyi muitakin eläimiä, mustavalkoinen novascotiannoutaja, ruskearaidallinen kissa, ruskea kani, fretti ja lopuksi orava. Ne juoksentelivat ympäriinsä jonomaisessa muodostelmassa, ja väistivät ihmisiä hyvin. Osalla oli kaulapanta/valjaat ja hihna mukana, ja osassa oli omistajan tiedot post-it -lapulla kiinni.

Jossain vaiheessa eläimet jäivät, ja minä päädyin eläinkaupan pihalle. Siellä oli myynnissä nuori varis. Varis oli myynnissä siksi, koska se ei osannut lentää, eikä täten pärjäisi luonnossa. Huomasin, että sen siipisulat olivat alikehittyneet ja valkoiset: oikeassa elämässä tämä on "cityvaristen" puutostila, kun se on poikasena saanut ruoakseen liian vähän proteiinia ja liikaa vaaleaa leipää (lintujen ruokkijat). Yritin selittää, että lintu kyllä oppisi lentämään ja sen siivet korjaantuisivat jos sille annettaisi enemmän proteiinia ruoassa. Selvitin, että variksen proteiinin tarve on kissan ja bernhardinkoiran proteiinin tarpeen keskiarvo. Menin kirjastoon ja selvitin kyseisten eläinten proteiinin tarpeen ruokavaliossa ja menin takaisin eläinkauppaan kertomaan myyjille tästä. Ne eivät kuitenkaan suostuneet uuteen ruokavalioon, koska silloinhan varis oppisi lentämään ja se jouduttaisi vapauttamaan luontoon. Ja sehän olisi eläinkaupalta pois. Ajattelin, että ostaisin itse sen variksen, ruokkisin kuntoon ja päästäisin luontoon. Variksen hinta oli kuitenkin 3500 euroa, eli vähän liikaa meikäläisen kukkarolle. :( Varis jäi sinne.

Jälleen olin omalla pihalla, lähistöllä sitä aluetta jossa Zara ja muut eläimet karkasivat. Meidän oli myös muita ja jotenkin koko porukka vaikutti metsittyneeltä: älykkyys vaikutti laskeneen, vaatteet olivat likaiset ja rikki ja ruoka kypsennettiin nuotiossa. Minä olin taas yhtäkkiä heimon johtajahahmo, en mikään tyranni tai diktaattori vaan lähinnä se isoin, vahvin ja rohkein. Olin pitkätukkainen mies! Kuulimme karanneen eläinlauman lähestyvän, ja hyppäsin ketterästi puuhun ja kiipesin ylemmäs nähdäkseni paremmin. Sieltähän se eläinlauma tulikin ja asettui istuen kauniiseen riviin. Oranssinruskea punasilmäinen orava vaikutti tutulta ja minulla tuli déjà vu: tämä orava osasi puhua! Se hieroi ohimoitaan ja pian se alkoikin puhumaan voimakkaalla ja arvostusta herättävällä matalalla miehen äänellä, ystävälliseen mutta vakavaan sävyyn. Ja sitten herätyskello herätti minut oikeaan maailmaan! Olisi ollut mukava tietää mitä jyrsijällä oli sanottavanaan. :(