Ehkä oudoin uni aikoihin. Hankala yrittää selittää tätä, mutta yritän kuitenkin, oli aika sekava, mutta toisaalta silti tapahtumiltaan ihan kohtuullisen selkeä, vaikkakin joitain niitä paikkojen merkityksiä en tajunnut, enkä sitä miksi niin tapahtui.

No, ihan alkua en muista, mutta jossain välissä minä ja jotkut randomit kaverit pakoiltiin pahantahtoista jättiläistä. Olin kavereitani jonkin verran isompi, koska ne oli joitain ihme keijuja (joo, tarviiko sanoakaan että aika eeppinen fantasiaseikkailu on tulossa)... No, jotenkin siinä sitten psyykkinen ja fyysinen maailma sekoittui, ja me jotenkin päästiin sen jättiläisen pääkoppaan sisälle (ei fyysisesti kömmitty sieraimesta sisään vaan vähän kuin Unisieppaaja-elokuvassa, se mieli oli semmoinen rakennus). Jättiläinen myöskin seikkaili meidän kanssa siellä, tai oikeastaan jahtasi meitä ja yritti saada hengiltä. Paettiin semmoiseen matalaan käytävään sitä, koska se ei sinne itse mahtunut. Käytävä oli kuitenkin umpikuja, ja se oli ihan tyhjä. Jättiläinen selitti samalla kun yritti heitellä meitä kohti jotain saappaita, että se käytävä on vielä oppimattoman tiedon käytävä. Mutta koska jättiläinen oli niin tyhmä (ja kertoi itsekin että on henkisesti ikuisesti 14-vuotias), niin käytävä ammotti tyhjyyttään koska jätti ei enää pystyisi oppimaan mitään uutta. :p

Meillä oli muka joku tärkeä kultainen kallo hallussamme, jonka takia jätti jahtasi meitä. Kallo oli jonkun keijukaverin isän kallo. Tosin keijutkaan ei siis osanneet lentää jättiläistä karkuun. Jättiläinen riehui siellä käytävän päässä, ja yritti murskata seiniä että pääsisi meitä lähemmäs. Käytävän päästä löydettiin ihan pieni luukku, josta meikäläinen hädintuskin mahtuisi, ja siitä luukusta pääsisi unimaailmaan. Unimaailma oli kuitenkin semmoinen, että jos sinne päätyi siitä luukusta, sinne jäisi ikuisiksi ajoiksi. Muuten unimaailmaan pääsi vain tunneiksi kerrallaan, silloin kun nukkui (ja jälleen unimaailma on vain henkinen paikka, eli kun ihminen makaa yöllä sängyssä, niin "henki" siirtyy sinne unimaailmaan ja ruumis jää sänkyyn nukkumaan). Pääteltiin siinä äkkiä (tai koska olen pelkuri enkä halua kuolla), että parempi mennä sinne unimaailmaan ja jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi, kuin kuolla hurjistuneen jättiläisen käsiin.

Hyppäsin sinne unimaailmaan, ja se oli kuin valtava halli täynnä suunnilteen meidän ikäisiä ihmisiä. Paikka oli harmaa ja ankea, ja ihmiset masentuneen näköisiä. Unimaailmassa kuitenkin voi tehdä mitä vaan, koska se on oikeasti unta, joten jostain syystä ensin testasin kykyjäni. En kuitenkaan lentänyt, vaan oravan lailla kiipesin pylvästä pitkin ihan niin korkealle kuin pääsin. Unimaailma oli kuitenkin huijausta.

Huijaus liittyi jotenkin uskontoon, sillä oikeasti unimaailma olikin Taivas. Kuitenkin kaikki nämä nuoret olivat menneet ja jääneet unimaailmaan liian aikaisin, ennen luonnollista kuolemaa hyveellisen elämän jälkeen. Samoin kuin minäkin, kun olin sen pienen luukun kautta sinne päätynyt. Yritin oravan kiipeämiskyvyillä lähteä pois hallista, mutta hallia peitti näkymätön suojakilpi, johon jäi kiinni jos siitä yritti mennä läpi. Kaikki masentuneet nuoret ohjattiin ulos, jossa oli kuitenkin normaali kesäilma. Hallia peitti ulkopuolellakin se sama näkymätön suojakilpi, ja joitain nuoria (tai siis tiesin että ne oli nuoria, kuitenkin ne olivat voineet muuttaa muotoaan koska unimaailmassa se oli mahdollista, suojaan oli takertunut kiinni mm. krokotiili). Siellä ulkona oli joitain tyyppejä raamatusta tyyliin Mooses, jotka luetteloi kaikki paikalla olevat nuoret. Väen keskuudessa kiersi huhu, että ne aikoi myydä meidät orjiksi juutalaisille. :'D

Olin niin pelkuri, jälleen kerran, että muunnuin "härkäkuoriaiseksi" ja möyrin maassa. Kutistuin parin sentin mittaiseksi ötökäksi, mutta jotenkin samalla pysyin ihmisenä. Olin siis kahdessa paikassa yhtä aikaa, en kylläkään kovin kauaa, sillä joku uusista ystävistäni (joukko masentuneita nuoria) yritti ottaa minua mukaansa johonkin rasiaan, muttei uskaltanut koskea ötökkä-minään, joten lävisti sen/minut haarukalla. ._. Kiva. Ötökkäminä menehtyi siinä.

Meidän nuoret viedään jonnekin toiseen, tosi hämärään halliin, jossa on joku vähän kummitusjunan tapainen pelottelujuttu, paitsi siellä kuljetaan kävellen eikä vaunuilla. Kuljeskelen siellä jonkun kaverin kanssa, ja voi kamala mikä ahdistus se onkaan kun menen jostain syystä jonnekin ahdasta vinttiä matkivaan vekottimeen, ja vintillä olevat nuket heräävät eloon ja alkavat hyökkäilemään kimppuun! Unimaailman kyvyt on oikeasti jo mennyttä, mutta silti saan jotenkin ihmeellisillä potkuilla tyrmättyä ne nuket. Kavereiden kanssa lähdetään pikkasen äkkiä menemään sieltä!

Jotenkin ihmeen kautta pääsin kuitenkin uusien kavereideni kanssa pakenemaan meidän mersulla. (Unen tämä osa loppuu tähän, mutta jatkuu suoraan erilaisen unen muodossa.) Mersun jarrut eivät kuitenkaan toimi kuin äärimmäisen hitaasti, auton vauhti hidastuu hitaammin kuin oikeassa elämässä se hidastuisi pelkästään liukumalla. Lopulta ajan kapealle sillalle ja pysäytän auton (joka on ihmeellisesti kutistunut noin metrin levyiseksi) tarraamalla käsillä sillan kaiteista.

Ja näin päädyimme jonkun yksityiseen eläintarhaan. Ilma on kolea ja vähän tihuuttaa vettä, mutta silti asuntoauto-eläintarhan oven edessä pienellä orrella on kärsineen näköinen celebesinkakadu. Joku selittää kakadun olevan joku ihmeen fabricofiili, eli se tuntee kovaa vetoa kankaisiin,  ja haluaa siksi tulla kaikkien ihmisten syliin, jotta pääsisi kosketukseen kankaisten vaatteiden kanssa.

Jätin kakadun sen omalle orrelle ulos, ja menin sisälle. Siellä heti ulko-oven jälkeen, pienessä, pimeässä, likaisessa kaappihäkissä värjötteli vihersiipiara. Vastapäisessä häkissä oli myös joku kakadu, ja muuten asuntoauto tms. oli kyllä asuntoautoksi iso, mutta silti ahdas, sillä joka paikassa oli roskia, vaatteita, papereita yms. niinkuin hylätyssä talossa. Noiden kolmen papukaijan lisäksi tässä "eläintarhassa" oli laama tai alpakka, joka katseli masentuneena maailman menoa pienestä karsinastaan, sekä pieni ja laiha poni, joka sai vaeltaan asuntoautossa vapaana.

Kun olin lähdössä, se kangashullu kakadu yritti hypätä meikän päälle ihan hyvällä mielellä, mutta koska se ei osannut lentää, se päätyikin sen orren alapuolella olevaan pieneen ojaan, jossa oli jääkylmää vettä. Oja oli ehkä 40 cm syvä, mutta lintu upposi pohjaan kuin kivi. Annoin sille käteni ja se tarttui siihen ystävällisesti nokallaan ja vedin tipun pois hyytävästä vedestä. Menin asuntoautoon sisälle kuivaamaan ja lämmittämään lintua. Kysyin yhdeltä työntekijältä, onko täällä hiustenkuivaajaa, ja hän vastasi, että se on tuolla yläkaapissa, yksi asiakas jätti sen sinne päärynän ja Superman-sarjakuvien kera. En kuitenkaan yltänyt kaapille edes tuolin kera, joten kuivattelin lintua pyyhkeillä. Kyllä se siitä kuivui ja toipui ja vein sen takaisin omalle orrelleen ennen kuin omistaja huomaisi...

Se taisi ollakin siinä. :p