Tuleeko nyt vähän tehokkaasti asiat telkkarista uniin... Supernaturalista katsoin jonkun aikamatkailujakson, niin tietty aikamatkaillaan unissakin! Olin siis mennyt jotenkin ehkä viikon tai pari tulevaisuuteen, ja näin itseni jonkun tyypin kanssa hengaamassa. Unessa tunsin sen tyypin "nykyisyydessäkin", mutta oikeassa elämässä en ole nähnytkään. Siinä tulevaisuudessa sitten tutustuin siihen tyyppiin ja tulevaisuuden itseeni. Aluksi se tyyppi vaikutti todella epäilyttävältä ja rasittavalta ja ajattelin miten ikinä olin voinut tutustua tuommoiseen tyyppiin. Siinä kun tutusteli, huomasin että se on ihan OK tyyppi, ja kun palaisin takaisin nykyisyyteen, voisin yrittää oikeasti tutustua siihen. Jotenkin päädyinkin nykyisyyteen, ja menin sen tyypin luokse. Se oli nykyisyydessä kovin ylimielinen ja ärsyttävä, ja kun siinä yritin sille jutella parikin tuntia, ei se siitä mukavaksi muuttunut. Lopulta se siitä sitten häipyikin.
 
Minä taas jäin kahvilaan piirtelemään ja katsomaan telkkaria. Kun tuli maksun aika (siellä maksettiin jälkikäteen mm. käytetyistä piirustustarvikkeista ja telkkarin katsomisesta), käppäilin kassalle. Huomasin, että maksua oli 45 euroa, mikä oli kai ihan kohtuullinen maksu siinä maailmassa. Sitten vahingossa sanoin, että 450 euroa, mutta korjasin sen pian. Virkailija (olinkin yhtäkkiä pankissa) sitten huomasi, että minun tililtä oli otettu "lainoja" ja ne pitäisi maksaa takaisin. Siellä oli ihan älyttömiä lainoja, joidenkin ihan tuntemattomien ihmisten murhatutkimuksiin 15 000 euroa, puolitutun sarjakuvablogille 10 000 euroa ja kymmenittäin muita jotka minun pitäisi maksaa takaisin! (Saattoi tulla siitä että Mentalistissa päähenkilö sai 16 000 dollaria sakkoa, tai siitä että minulla on oikeassa elämässä kirjastoon maksuja...) Siinä itkuisena ihan paniikissa väittelin, että eihän nämä ole minun nostamia lainoja, mutta minun pitäisi ne maksaa takaisin. Koko homma oli ihan järjetöntä, ja lopuksi virkailija tarjosi että jos maksan reilut 900 euroa niin ne on sillä kuitattu. En kuitenkaan halunnut maksaa sitäkään, koska eihän se minun syytäni ollut että niitä lainoja oli annettu oudoille...