Unessa oli ahdistava tunnelma, kun olin Miljalla Miljan kanssa kaksin, ja sinne änkesi kylään myöhään illalla joitain tuntemattomia tyyppejä. Ne oli aika vanhoja, ja outoja: ne vaikuttivat hyvin uhkaavilta ja vaarallisilta vaikkeivat tehneet mitään uhkaavaa. Ehkä se oli sen pitkän, vanhan miehen äänensävy, joka vaikutti viestivän: olkaa kunnolla niin emme vahingoita teitä.

Meidän piti Miljan kanssa pitää niille jotkut kahvitukset, johon kuului kahvia ja leivonnaisia. Annettiin niille kahvia ja mentiin keittiöön leipomaan. Yritettiin ujuttaa kakkuun kaikkea tyhmää, mm. sammalta, heinää ja hometta, jotta se olisi pahaa ja "vieraat" häipyisivät. Zaralla (Miljan koiralla) oli pentuja, semmoisia avuttomia jotka osasi juuri ja juuri kävellä. Me laitettiin ne eteisen komeroon piiloon, ettei kukaan niistä vieraista vahingoittaisi niitä. No tietenkin siinä kävi niin, että ne pennut sai sen oven auki ja kävelivät sieltä pois. Minä juoksin eteiseen ja aloin laittamaan pentuja takaisin komeroon, mutta niitä tuli ulos sitä mukaa kun sain edellisen sisälle.