En muista miten olin sinne päätynyt, mutta jossain välissä olin jossain joen rannalla semmoisella pitkällä ja loivalla penkereellä, jossa oli soraa/puusepeliä ja istutettuja pensaita. Jollain tutuilla oli siinä hanhia/ankkoja (niiden olomuoto vaihteli välillä), kaksi aikuista, yksi nuorikko ja yksi pieni poikanen. Hanhet juoksivat penkerettä pitkin, että pääsisivät jokeen uimaan. Pienin, juuri kämmeniin sopiva poikanen kuitenkin eksyi. Kuulin tuttujeni kommentoivan heti surullisina: "Sinne meni sekin." eivätkä he edes vaivautuneet etsimään sitä. Minä kuitenkin huomasin, että kun pikkuhanhelle kaakatti, se kaakatti takaisin, ja sitä pystyi täten paikantamaan kätevästi. Se oli vähän arka, mutta ei sitä pitänytkään saada oikeastaan kiinni, vaan saada se jahdattua joelle päin, jolloin se näkisi taas perheensä. Puskat olivat ehkä polven korkuisia, mutta tarpeeksi korkeita ja tiheässä pienelle hanhenpoikaselle, ettei se osannut sieltä puskien seasta joelle.

Tässä vaiheessa koko hanhijahdista tuli todella pelinomainen... Kaakatin, ja kuuntelin mistä pikkuhanhen kaakatus kuului vastaukseksi. Menin sitä kohti, ja kun paikalta säntäsi liikkeelle jokin pieni eläin, lähdin jahtaamaan sitä niin että se juoksi karkuun joelle päin. Haastetta oli siinä, kun ei nähnyt onko karkuun juokseva eläin se poikanen vai joku muu, esim orava. Väliin jahtailin epähuomiossa oravia ja mitä lie sopuleita ja liskoja... Jossain välissä peli vaikeutui, sillä oli saatava kiinni myös noin kananmunan kokoinen viiriäisen poikanen. Viiriäinen oli hankalampi saada kiinni, sillä sitä ei voinut vain ajattaa veteen, eihän se osannut edes uida. Lisäksi se oli niin pieni, että siellätäällä paikallaan makaavat vaarat, kuten kissat ja kalkkunat, yrittivät syödä sen mikäli viiriäisen ajatti vahingossa liian lähelle vaaraa. Sain viiriäisen kiinni niin, että kun se vahingossa meni liian lähelle isoa kalkkunaa, kalkkuna söi sen kokonaisen nielaisten, mutta sain kakistettua pikkulinnun ulos kalkkunan kurkusta ehjänä, mutta hieman märkänä. Järkyttynyt viiriäinen ei pinkonut heti karkuun kalkkunan suusta tiputtuaan, joten sain sen poimittua helposti maasta kämmenteni suojaan.

Jossain välissä tila oli muuttunut, ja olin Miljan kanssa jahtaamassa sitä hanhenpoikasta jossain varastohallissa, jossa oli pölyistä ja paljon pahvilaatikoita ympäriinsä. Hanhen pystyi yhä paikallistamaan kaakatuksen avulla, vaikka kaiku haittasikin hieman. Sain kuin sainkin hanhen kiinni, ja riemuitsimme Miljan kanssa. Olin vaihtamassa hanhen asentoa miellyttävämpään, sillä olin ottanut sitä kaulasta kiinni, kun se karkasi taas ja pinkoi salamannopeasti laatikoiden lomaan! Milja oli hieman vihainen ja minä itseeni pettynyt, kun olin päästänyt hanhen karkuun... Lähdinmme etsimään haavia, sen avulla pyydystäminen olisi helpompaa. Kauan aikaa harhailtuamme koko hanhi oli jo unohtunut, ja olimme suuressa ostarissa. Halusin mennä katsomaan jotain elokuvaa ostattavaksi, ja tiesin paikan jossa oli ennen ollut hyviä elokuvia esillä. No, nyt yli-innokas myyjä tuli meille esittelemään hyllyssä olevia elokuvia. Valitettavasti joko muistin paikan väärin tai kaupan järjestys oli muuttunut, sillä sen sijaan että olisimme kuulleet juonitiivistelmät niistä hyvistä elokuvista, jouduimme kuuntelemaan juonitiivistelmiä ja hehkutusta elokuvista jotka oli tarkoitettu alle 4-vuotiaille. Jes.