Pidin eilen ja toissapäivänä semmoiset Yes Man -elokuvan tyyppiset päivät, en siis sanonut kaikkeen kyllä, vaan yritin sanoa enemmän kyllä... No tulihan se sitten uniinkin... Muistan että näin pidemmän unen, mutten muista mitä siinä tapahtui, paitsi ihan viimeisen kohdan ennen kellonsoittoa. Olin menossa kaveriani vastaan juna-asemalle, ja siellä oli joku uskovainen lentolehtisten kanssa ja oli silleen "Kiinnostaisiko Sinua kuulla Jeesuksesta ja Jumalasta?" Ja minä vastaan että Kyllä... Kuuntelin kyllä vaan jonkun minuutin, sillä kaverini tuli junasta, ja lähdin häntä vastaan... Tämä siis toissayönä...

Viimeyön uni oli lintupainotteinen... Siinä minulla oli omat lintuni tietokonehuoneessa, kohtuullisen kokoisessa häkissä, mutta neitokakaduille kuitenkin liian pienessä semmoisessa. Siinä olivat siis nykyiset lintuni, neitokakadut Samara, Iines ja Möykky, ja lintuhuonetta ei enää jotenkin ollutkaan. Linnut olivat jälleen kesympiä kuin oikeasti, ja söivät ahnaasti metsämansikoita kädestäni. Jotenkin päädyin käymään vanhassa lintuhuoneessa, ja koin aikamoisen järkytyksen! Linnut olivat sielläkin, mutta siellä olivat lisäksi myös edesmenneet linnut sekä myöskin tulevat, joista ei ollut unessa tai todellisuudessakaan mitään havaintoa tai suunnitelmaa. Yhteensä siellä oli siis neitokakadut Iines, Samara ja Möykky, edesmenneet Tobias ja Nemo sekä kaksi "tulevaa lintua" (valkokasvo-kaneli naaras ja valkokasvokoiras) sekä yksi isompi lintu, joka oli kai välillä amatsoni ja välillä keskikokoinen kakadu. Tiesin, että aikavääristymä alkaisi pian vaikuttamaan, koska minä olin nykyisyydestä päätynyt moiseen aika-avaruutta vääristävään lintuhuoneeseen. Tiesin, että pian oikeasti jo kerran kuolleet lintuni kuolisivat jälleen, ja loppujenkin kohtalo oli epävarma. Pelastin ensin kesyimmät, tulevaisuuden linnut. Iso papukaija lähti kesynä mukaan helposti olkapäällä, valkokasvoneitokakadut sain jotenkin kaapattua ilmasta kesken lennon, ja kannettua käsissä tietokonehuoneeseen nykyisten lintujeni luokse. Kun palasin vääristyneeseen lintuhuoneeseen, siellä alkoi aika jo vaikuttaa: Nemo näytti kamalalta, ja Tobias oli tukehtumassa papuun! (Oikeasti Tobias siis kuoli syöpään, ei tukehtumiseen.) Sain pavun Tobbyn kurkusta, mutta lintu ei enää hengittänyt. Aloin antaa sille tekohengitystä, mutta luultavasti en saanut paineluita suoritettua hennolle linnulle oikein, sillä Tobias ei enää virvonnut, vaan oli muuttunut korpiksi, joka pysyi kylläkin yhä elottomana...