Viimeöisessä unessa oli yö, ja olin jossain ihmepaikassa välillä. Meillä oli Miljan kanssa kiire jonnekin, ja lähdettiin lasten sähköautolla (semmoisella ehkä 1,5 metrin pituisella avoautolla) ajamaan jonnekin. Eihän se kunnolla kulkenut, kun me painettiin liikaa. :D Mutta me keksittiin, että ajatuksilla pystyi säätelemään omaa painoaan: surulliset ajatukset sai meidät painamaan enemmän ja iloiset ajatukset vähemmän. :D Joten ajateltiin sitten iloisia ja heti auto kulki paremmin! :D